Pihasiilin paluu

Istuskelimme eilen illalla kaikessa rauhassa pihakeinussa, kun kiinnitin huomioni kevätkaihonkukkien kukkavarsien liikahteluun. Ja siellähän piileskeli iloinen yllätys, pihasiilimme oli palannut.

Viime kesänä niitä oli itse asiassa pariskunta, joka kävi iltaisin tyhjentämässä Lilli-kissalta jääneet ruuat pihavarastossamme. Lilli sitten vastineeksi kävi 1-vuotiaan kärsivällisyydellä kyttäämässä niiden pesää läheisen pienen leikkipuiston kiven kololla. Joka ilta ne tulla nuhersivat ja välillä jopa ottivat yhteen pyykkitelineen alla. Hyvät ruuat kun oli tiedossa...

Mutta siilit ovat vaan niin suloisia ja oma pihasiili on mahdottoman mukava juttu.

Kun olen noiden rastaiden urheaa aherrusta ja oman pesän puolustamista katsellut ja ennen kaikkea kuunnellut, niin olen miettinyt, että näillä leveysasteilla voitaisiin leijonaemon sijasta puhua rastasemosta:-) Harakat ja varikset saavat kyytiä, ja se meteli...

Kukkia ja risuja

Ärhäkkä kevätlenssu takana ja kas kevät on vaihtumassa kesäksi. Narsissit ovat lopettelemassa kukintaansa, mutta myöhäisemmät tulppaanit ovat nyt parhaimmillaan. Uskollinen piparmintunraikas Carnaval de Nice uusii joka vuosi, vaikka alunperin ajattelinkin sen vain yhden kesän ilostuttajaksi. Ja sitten se liikuttava liljakukkainen pariskunta, joka ilmestyi taas. Viime vuonna olivat vielä samanpituiset, nyt selvästi toinen tukeutuu toiseen:-) Pioneista ensimmäisenä kukkaan ehti matalahko pallaksenpioni. Harmi vaan, että nyt on niin lämmintä, että kukinta on lyhyt ja  ytimekäs, mutta toki vaikuttava.  Arvoisessaan seurassa hänellä  kerrannaiskukkaisia  Angelique-tulppaneita ja pitkiä White Emperor -liljatulppaneita.

Carnaval de Nice

Dramatiikkaa ja kermavaahtoa

I love you

Pallaksenpioni seuranaan Angelique-tulppaanit

Niittysinilatva

Kamalaa hommaa, mutta tänä keväänä olen joutunut leikkaamaan alas käytännössä kaikki ruusupensaani. Ja urakka jatkuu yhä. Aivan sama, onko kyseessä kestävä maatiainen vai näille leveysasteille eksynyt hienohelma. Eiväthän ne kuolleita ole ja toipuvat kyllä, osa kukkii jo loppukesällä ja osa toivon mukaan ensi kesänä. Silti sydäntä raastaa ja sormet ovat täynnä piikkejä.  Ainoa, joka on kutakuinkin kunnossa, on valamonruusu. Mutta se onkin sen verran matala, että lienee selvinnyt lumen alla. Aamulla, kun töihin lähdin, moikkailin naapuriani, joka juuri leikkasi alas omaa valamonruusuaitaansa. Eikä pelkästään ruusut, vaan ovat muutkin pensaat kärsineet. Köynnöskuusamakin on täysin kuiva, vain muutama maanmyötäinen oksa on jaksanut pukata lehdet. Samaa ongelmaa lienee ollut muuallakin täällä Pirkanmaalla. Eihän talvi mitenkään erityisen kylmä ollut, mutta ilmeisesti kevättalven kuivat tuulet tekivät tepposet. No, onpahan silppurilla töitä ja pensaille tulee katetta. Elämä on.

Kuivahtanut apteekkarinruusu

Alasleikattu kurtturuusu Louise Bugnet

Kuollutta köynnöskuusamaa ja eläviä Samon kukkia

  Välillä voikin sitten istahtaa terassille toteamaan, että paljon on onneksi vielä elossakin.

 Ja eikun ylös! Nimittäin ihailemaan ensimmäistä elämänlangan kukkaa. Ihana tummansininen lajike on nimeltään "Grandpa Otts" ja kasvaa tänä kesänä isossa ruukussa lumihiutaleiden kanssa.

Aitoelämänlanka "Grandpa Otts" ja lumihiutale

Huh hellettä

Olipas helteinen päivä tehdä pihahommia:-) Mittari huiteli +26 ja välillä näytti ja tuntui jo siltä, että kohta saadaan kesän ensimmäiset ukkoset. Mutta johonkin se ukkospilvi sitten kuitenkin hävisi.

Narsissit ovat parhaimmillaan ja muutama ihana viime syksynä istutettu uusi lajike on ihastuttanut erityisesti.  Olisi tietysti ollut hyvä, jos lajikkeiden nimetkin olisivat muistissa...turha toivo, mutta yritän kyllä kaivaa tämän nimen esiin viime vuoden papereista. Tämä on ihana matalahko narsissi, jonka vaaleankeltaiset terälehdet ovat asettuneet täydellisesti pehmeän keltaisen torven kehykseksi.

Keltaiset Apeldoorn-tulppaanit yrittivät selvästi päihittää auringon

Ensimmäisenä pioneista kukkii matala, mutta isokukkainen pallaksenpioni. Alkaa olla aika valmista...

Dramaattisen tummanpunaisia Ronaldo-tulppaaneja seuranaan kerrattuja vihertävän kermanvalkeita hörhötyksiä (Exotic Emperor?) Taustalla pikkusydän on aloitellut kukintamaratoninsa.

Kuuma oli, mutta tämä hauska pieni sinisiipiperhonen ilostutti minua kepeällä tanssillaan

 Sirotuomipihlajan herkkää kukintaa

Luulin jo, että parsat olivat kadonneet, mutta sieltähän ne herkut löytyivät

Illan suussa hyppäsimme pyörän selkään ja poljimme läheiseen rantaan uimaan. Vesi oli jo yllättävän lämminta, ainakin +18C ja friskasi mukavasti:)

Kuka on nukkunut vuoteessani, eikun kuka on sotkenut kasvihuoneeni?

Jätin aamulla kasvihuoneen oven auki, säätiedotus kun lupasi lämmintä ja aurinkoista. Kun töiden jälkeen tapani mukaan menin katsastamaan tilanteen, niin jopas jotakin. Siemenlaatikko oli lattialla mullin mallin ja kutsumatonta vierasta olivat tuntuneet kiinnostavan erityisesti Blauhilde-pavun siemenet. Ne olivat pitkin lattiaa, kosmoskukan siemenpussi löytyi ulkoa ja kyytipojaksi se roikale oli haukannut puolet kesäkurpitsan isosta lehdestä ja yhden kissanmintun taimen. Tässähän tarvitaan kohta Hercule Poirotia! Epäilen rastasta, mutta todisteita ei ole, eivätkä nuo roskiksesta pelastetut nalletkaan varmaan mitään nähneet. Joten tämä rikos taitaa jäädä selvittämättä.

Mutta mitäpä tuosta, hyvä kun oli päässyt pois sieltä lasikopista. Sitä paitsi narsissit ovat nyt parhaimmillaan ja  tulppaaneitakin on tulollaan. Taidanpa lähteä keräämään kimpun maljakkoonkin:-) Alkuviikko meni kaameassa kevätflunssassa pärskiessä, joten vetäisen jalkaan uudet villasukat, jotka ovat yllätys yllätys...vihreäraidalliset.

Lanka Drops Big Fabel

Isot vahdittavat kaverukset

Pihassani kasvaa tontin nurkassa tarharaunioyrttiä (Symphytum asperum) ja saksankirveliä (Myrrhis odorata) ja molemmat tuntuvat puolivarjossa viihtyvän hyvin  ilman mitään hoitoa. Kasvavat korkeiksi ja komeiksi ja kukkivatkin samaan aikaan. Olin kyllä lukenut varoituksia niiden leviämisestä, mutta suhtauduin ehkä hieman vähätellen varoituksiin ainakin saksankirvelin osalta. Jos nyt siemenestä leviää, niin kyllähän siementaimet saa aina harattua ja nypittyä pois. Juu juu, mutta tämä vesseli kasvattaakin heti sellaisen pitkän ja vankan paalujuuren, jota ei niin vain pois nyppäistäkään.

Ja kyllä leviää tehokkaasti siemenestä joka ikiseen kivenkoloon ja laatan väliin. Grrr...Mutta nyt olen vakaasti päättänyt, että olen saksien kanssa valmiina katkomaan kukkavarret ennen siementämistä. Siemenet kypsyvät kuulemma nopeasti, joten saapas nähdä kuinka käy:-)

Toinen kaveri sitten taas on tarharaunioyrtti. Se ei leviä niinkään siemenestä, mutta juurakollaan. Tosin omani on sinikukkaista lajiketta, joka ei ole ihan niin kova leviämään kuin se alkuperäinen vaaleanpunakukkainen rohtoraunioyrtti. Olen käyttänyt tarharaunioyrtin lehtiä mm. tomaatintaimien katteena kasvihuoneessa ja saahan niistä tehtyä ravinneliuostakin nokkosveden tapaan. Joten kaikesta huolimatta annan sen kasvaa, kuritan kyllä aika kovalla kädellä välillä ja leikkaan koko räjähtäneen kasvuston alas heinäkuussa kukinnan jälkeen ennen siemenien muodostumista. Uudet freesit lehdet kasvavat nopeasti ja pysyvät vihreinä pitkälle syksyyn.

Ja ovathan ne molemmat kauniita kukkiessaan, mutta tosiaan vähän vallattomia vahdittavia. Niin ja sittenhän on vielä mäkimeirami eli oregano...

Tarharaunioyrtti ja saksankirveli

Kevätkaihoa, jouluruusuja ja liljakukko

Ensimmäiset perennat alkavat olla kukassa ja ensimmäinen liljakukko löytynyt. Liljakukkoja ei moneen vuoteen näkynytkään, kunnes viime kesän lopulla totesin niiden taas palanneen. Ei olisi tarvinnut, mutta tiedänpähän olla valppaana. Ensimmäisten kukkivien perennojen joukossa on hurmaava kevätkaihonkukka (Omphadoles verna), joka on paitsi yksi parhaista peittokasveista, myös ihanan sininen kevään airut. Tätä olen levittänyt pensaiden alle vähän sinne sun tänne. Peittää nopeasti ja hurmaa suloisen sinisillä silmillään. 

Tulppaaneista ensimmäisenä ehti kukkaan tämä kasvitieteellinen lajike, jonka nimeä en nyt muista. Täytyypä kaivaa esiin. Kaunishan se on kuin mikä.

Viime keväänä aurinkoiselle eteläiselle erkkerin seinustalle istutetut kaukasianpitkäpalot (Arabis caucasica) ovat selvinneet hyvin hengissä ensimmäisestä talvestaan ja aloittaneet kukintansa. Vierellä viime syksynä multaan laitettuja pikkutulppaaneja, joiden nimen olen tapani mukaan unohtanut...

Kalpean keltaisia ternivuokkoja, joita löytyy lisää mitä ihmeellisimmistä paikoista.

Molemmat jouluruusut ovat kukassa, sekä punainen komistus että perinteinen valkoinen. Lehdet ovat kärsineet taas kerran talvesta, mutta ne kukat...

Jos Monet olisi nähnyt tämän...

... hän olisi varmaankin maalannut tästä impressiosta taulun. Keväisen harmauden keskellä vanha kärrytie, johon en ollut aiemmin kiinnittänyt mitään huomiota tai oikeastaan osunut paikalle juuri h-hetkenä.  Valitettavasti kuva ei pysty taltioimaan tätä maagisen kaunista ja utuista tunnelmaa. Sinivuokkoja ja lisää sinivuokkoja, joukossa muutama valkovuokkojen kerho. Ja tämä kaikki vain muutaman sadan metrin päästä omasta pihasta.

Asun siis erittäin vuokkorikkaalla alueella, jolla on paitsi sinivuokkoja ja valkovuokkoja, myös paljon keltavuokkoja ja olen löytänyt jopa isohkon kasvuston harvinaisia keltavuokon ja valkovuokon risteymiä eli ternivuokkoja (Anemone Nemorosa x Ranunculoides). Joka kevät käyn ihastelemassa tätä löytöäni, joka kukkii hetken valtoimenaan vaaleankeltaisena merenä ja katoaa sitten. Siirsin tätä kaunotarta yli 10 vuotta sitten pienen palan pihaanikin ja se on levinnyt varsin mukavasti, kuten näkyy. Tiedän, että niin ei saisi varmaan tehdä. Mutta alueella on myllätty suunnalla jos toisellakin ja pelkäsin, että jonakin kesänä paikalla ovat kaivinkoneet ja tilalla vaikka uusia omakotitontteja. Lapsuuden keltavuokkopaikalle kun kävi juuri niin.  Sitä paitsi "rikoskin" taitaa olla jo vanhentunut ja alkuperäinenkin ternivuokkojoukkue on yhä voimissaan:-)

Sinivuokko

Keltavuokko

Ternivuokko

Ternivuokkoja omassa pihassa

Mitä uutta? Ainakin uudet sukat

Vielä eivät tulppaanit omassa pihassa kuki, mutta nyt kukkivat kantapäissäni. Näiden tulppaanisukkien ohjeen olen laittanut talteen jo aika päiviä sitten, mutta vasta nyt sain ne puikoille. Lanka on Sandnesin Sisua, purkulankaa kesken jääneestä tyttären neuleliivistä, liivi kun ehti käydä pieneksi ennen kuin valmistui :-)

Yleisvaikutelma on vielä varsin sininen...

Balkaninvuokkoja kevätkaihonkukkien seassa

Markettiesikon uusi elämä

Scillat eli idänsinililjat saavat levitä etupihalla

Isohelmililja

Mutta pian keltainen jyrää:-) Ja on aika narsissien ja ternivuokkojen. Vähän jo pilkottaa.

Pihan ensimmäiset narsissit

Suloiset pikkuruiset Têtê-a-Têtê -narsissit olivat avanneet nuppunsa. Kera valkotäpläimikän liilojen ja pinkkien kukkien aika karkkia...

Nämä lisääntyvät joka vuosi ja niitä on taas pääsiäisen jäljiltä laatikollinen odottamassa maahan pääsyä. Yleensä kaivan ne maahan jo keväällä ja annan loppujen varsien kuihtua niille sijoille. Sitten seuraavaan kevääseen mennessä olenkin jo autuaasti unohtanut, mihin olen ne istuttanut. Nämä taitavat olla viime vuoden pääsiäisen jäljiltä. Ei tässä kohtaa näitä muistaakseni viime keväänä vielä ollut.

Aamuhetki kasvihuoneessa

Mukaan iso muki maitokahvia ja tarkastuskäynti kasvihuoneessa, niin kevätpäivä lähtee mukavasti käyntiin. Aika kylmää on vielä yöllä ollut, sillä vesilammikkoon oli yön aikana tullut ohuen ohut jääpeite. 

Tänä vuonna tomaatin taimista tuli ilman mitään lisävaloa erkkerin ikkunalla tosi tanakoita. Ja kun kerran Moneymakerien nupuista pilkistää jo keltainen, niin  innostuin siinä kahvittelun lomassa istuttamaan ne kasvusäkkiin. Kasvihuoneessani on maapetikin, mutta olen jo muutamana kesänä turvautunut kasvusäkkiin. Se on niin helppoa, kun ei tarvitse miettiä lannoittamista. Yhteen säkkiin saa mahtumaan kolme tainta, joten yksi reikä jäi vielä odottamaan kurkkua. Sen aika on myöhemmin, sillä etenkin kurkun juuristo tykkää lämpimästä. Tomaatilla se on taas toisin päin. Chilit, paprikat ja kirsikkatomaatit kasvatan isoissa muoviruukuissa ja pieneen jäljelle jäävään maapetiin en taidakaan laittaa tänä kesänä muuta kuin basilikaa. Tai ehkä sittenkin muutaman pavunvarren kiipeilemään...

Tämän vuoden kokeilu on kesäkurpitsan kasvattaminen ruukussa kasvihuoneessa. Kesäkurpitsanhan pitäisi kai olla helppo kasvatettava, mutta omien kasvatus ei ole vain oikein onnistunut viime kesinä. Aina on ollut liian kylmää, kuumaa, kuivaa, märkää tms. Tämän lajikkeen pitäisi olla pieni ja tarkoitukseen sopiva, ainakin mikäli uskomme Alan Titchmarshia. Ja miksi emme uskoisi:-) Lämpöä riittää, mutta vettähän tuo tulee tarvitsemaan...

It's alive! Nimittäin ainakin yksi viime keväänä itänyt hevoskastanjan taimi selvisi ensimmäisestä talvestaan ulkona. Yhteensä niitä on kolme, mutta siirsin tämän yhden aiemmin keväällä kasvamaan ruukkuun, kaksi jäi vielä avomaalle. Tökkäsin poimimani siemenet toissa syksynä maahan ja ne itivät kaikki viime keväänä. Nyt pitäisi enää keksiä, miten elää 100-vuotiaaksi nähdäkseen ne kukkivana isona puuna. Niin ja mihin ne muka pihassani mahtuvat? No, mietin sitä myöhemmin. Nyt iloitsen tästä.