Ihana valo

Talossamme on sellainen mokkula, jota sanotaan erkkeriksi. Sen parhaana puolena ihanan valon lisäksi ovat ehdottomasti veljen puuseppäappiukon mittojen mukaan tekemät ikkunalaudat. Tomaatit, basilikat, paprikat chili ja kurkku saavat kasvaa niillä vielä hetken ennen kuin pikku hiljaa ilmojen vähän lämmettyä (hrrr...nyt on kylmä) totutan ne kasvihuoneeseen. Viime keväänä siemenestä alulle laitettu ja kesän kasvihuoneen nurkassa laiminlyötynä (myönnän) viettänyt sitruunakin viihtyi talven ikkunalla enemmän kuin hyvin, vaikka aurinkoa ei juuri näkynyt. Koppasin sen syksyllä turvaan pakkasilta ja tökkäsin suoraan raakaan kompostimultaan. Kelpasi ja nyt siellä juurella itää muuten sormustinkukkia:-)

Ikkunalaudalla talvehtineet pelargoniatkin ovat alkaneet kukkia ja Moneymaker-tomaatitkin ovat kuin vaivihkaa pukanneet ensimmäiset nuput. Ja basilika, joka on kyllä lämmön suhteen melkoinen nirppanokka, ilmiselvästi viihtyy. Niitä on jo latvottukin leivän päälle.

Rahapuun uusi trendikäs vappulook näyttää tältä. Ikean mudanruskea ruukku kun näytti niin tylsältä...

Lanka: Rowan Handknit Cotton

Ja huraa! Oma vappupalloni eli avokadonsiemen on haljennut ja sieltähän kurottelee uusi elämä. Mutta aiemmin ennustamani papaijojen joukkokuolema tosiaan toteutui. Viimeinen neljästä kuoli tänään. Joka tapauksessa puuhakasta vappua! Satoi tai paistoi huomenna on perinteinen pihapäivä.

Kevätpörriäisiä

Kevät olisi ehdottomasti parasta aikaa suunnitella syksyn sipulihankintoja. Syksyllä kaikki näyttää niin tyystin erilaiselta, että on vaikea muistaa, mihin olisi kiva saada jotakin kevään iloksi. Niinpä kiertelin tänään pihaa ja tein vähän muistiinpanoja. Kerran olen jopa tilannut sipulit jo kesäkuussa Hollannista. Sitten tietysti hukkasin kesän aikana sen lapun, jossa oli joka sipulierälle oma tarkkaan suunniteltu paikka. Siinä sitten syksyllä ihmettelin...

Suloiset kevättähdet ovat nyt ykkösiä, ainakin jos nämä pörriäiset saavat päättää. Mikä hyörinä:-)

Haravan varressa

Prinsessa Lilli katseli, kun  alamaisensa haravoi. Yllättäen nurmikko oli alkanut jo puskea vihreää ilmeisesti viime päivien sateiden ja tämän päivän lämpimän auringonpaisteen myötävaikutuksella.  Haravointihan on positiivisesti ajateltuna mahtavaa hyötyliikuntaa, jossa kyljet ja yläselkä saavat kyytiä. Siltikään ei kuulu lempipuuhiini. Mutta onneksi nurmialue on vuosien saatossa pienentynyt uusien istutusalueiden tieltä. Pala sieltä ja pala täältä:-)

Tauoilla kiertelin nauttimassa kutkuttavasta keväästä. Joka päivä löytyy jotain uutta ihanaa. yllättävää, kummasteltavaa... Ensimmäiset kevätkaihonkukat, kevättähdet ja helmililjat ovat avanneet kuin vaivihkaa kukkansa krookusten ja kevätkurjenmiekkojen rinnalle. Kevättä on rinnassa tosiaankin, sillä linssiin osui leskenlehtikin. Koristeomenapuun alla oleva sininen sipulikukkapenkkikin näyttää jo...no siniseltä.  Joka syksy istutan alle sinertäviä tulppaanejakin, mutta aina myyrät ovat pistelleet ison osan  poskeensa. Toivottavasti sieltä nyt jotakin nousisi.

Jättilaukkako? 

Kevätkaihonkukka on peittokasvien parhaimmistoa

Paremman puutteessa

Vielä täytyy odottaa k-ä-r-s-i-v-ä-l-l-i-s-e-s-t-i, että pihassa alkaisi kunnolla tapahtua. Kaltaiselleni hätähousulle ottaa välillä koville, vaikka olenkin omaa pihaa hoitaessani saanut pankkiini myös aimo annoksen malttia. Kevään varmin merkki ovat paitsi järjettömät, yli tarpeen tehtävät siemenkylvöt, mutta myös virkkuukoukun esille kaivaminen. Joskus maaliskuun alussa se tapahtuu ja kuuluu kohdallani varmoihin kevään merkkeihin.

Oikeita kukkia odotellessa olenkin purkanut energiaani kukkapatalappujen virkkaamiseen. Virkkasin ne paksuhkoista puuvillalangan lopuista. Ohjeen olen aikoinani löytänyt Ravelrysta. Nyt sain ne myös toteutettua, kuten myös muutaman tuiki tarpeellisen tiskirätin, yhden melonin muotoisena :-) Melonin kasvatuksesta en edes kasvihuoneen omistajanakaan (ainakaan vielä) haaveile. Kerran yritin munakoisoa, mutta se ei tainnut edes kukkia.

Sisäinen muotopuutarhuri

Sisäinen muotopuutarhurini haaveilee tietysti leikatusta puksipuuaidasta. Ei onnistu ainakaan 1-vyöhykettä ylempänä, toitotettiin milloin missäkin. No, asiahan selviää tietysti kokeilemalla, totesin toissa vuonna  loppusyksystä, kun silmäni osuivat Plantagenin poistomyynnissä oleviin sikspäkkeihin puksipuun aitataimia. Totesin mielessäni, että uhraan 20 euroa tähän kokeiluun ja hamstrasin itselleni kaikki, mitä oli jäljellä.  Istutin ne pieneen ruusu/yrttitarhaani penkkejä reunustamaan  lokakuussa 2011. (Näissä penkeissä oli ennen vihannesmaa, mutta ei ole enää) Onneksi syksy oli pitkä, lämmin  ja kostea. Tulos kahden talven jälkeen on tässä. Ensimmäinen talvi vei yhden taimen, tämä talvi ei yhtäkään ja ne ovat jopa kasvaneet. Kohtahan niistä voi ottaa jo pistokkaita...

Ruukussa puksipuupallot ovat talvehtineet viileässä varastossa ihan kohtuullisesti jo muutaman talven. Kastellut olen niukasti ja nostanut välillä suojasäällä ulos kosteaan ilmaan. Loppukevät onkin usein sitä kriittisintä aikaa, tahtovat silloin kuivahtaa herkemmin. Mutta kyllähän näitä jo muotoilemaan pääsee. 

Kevään ensimmäisiä

Orvokkeja-

Nuukahtaneet ja ikävästi pakkasen panemat pääsiäisistutukset saivat väistyä. Ei kiitos enää keltaisia pikkunarsisseja eikä ainakaan pajunkissoja. Vai josko sittenkin? Paikalliselta puutarhalta sikspäkki pieniä ja isoja orvokkeja; sekaan tyrkätty muutama pakkasista parhaiten selvinnyt tete-narsissi oli sittenkin piste iin päälle. Saavat nyt asustaa tässä kesäkuulle, sitten väistyvät  ahkeraliisojen ja lumihiutaleen tieltä pihan puolelle. Nyt on ulko-oven molemmin puolin muutakin kuin vetistä keltaista mössöä. Sipulitkin olivat niin pehmenneet, että en viitsinyt säästää maahan pantavaksi.  Ja pitäähän sitä nyt yksi orvokkiamppeli olla.

Perhosia -

Nokkosperhonen nauttimassa lumikellon antimista

Ja mehiläisiä -

Mistä ihmeestä ne yhtäkkiä pyrähtivät: Eilen niitä ei vielä näkynyt, mutta tänään oli kyllä melkoista meininkiä krookuksissa. Lillikin ihmetteli moisia surisijoita..Vesimyyrä, Lilli vesimyyrä. Ei mehiläisiä.

Kevään ensimmäiset kunnon pihahommat

Mahtavaa herätä hyvin nukutun yön jälkeen aurinkoiseen vapaapäivään. Tiesin kyllä, mihin tämä päivä hurahtaisi.

Korallikanukka

Parasta oli, kun heti aamusta löysin pesäkuusen suojasta jouluruusun talvehtineen taimen, vai olisiko tämä jo peräti parin vuoden ikäinen? Jotenkin on muistikuva, että olisin siirtänyt kuusen alle suojaan etupihan jouluruusun ympärille ilmaantuneita siementaimia. Niitä yllättäen kyllä tulee joka kesä ja niitä löytyi itse asiassa sitten lisääkin. Ne siirsin samaan paikkaan vahvistumaan; jotten hurmoksissani kisko niitä poloisia rikkaruohojen mukana pois.

 Etupihan jouluruusu on jo useamman vuoden ikäinen ja on alunperin jouluksi ostetusta kukasta siirretty keväällä kasvamaan pihaan. Pärjää ilman talvisuojauksia ja kukkii joka vuosi, mutta miten nuo lehdet saisi pysymään lumen alla kauniimman vihantina? Jotain "havutelttaa" tai sellaista voisi kokeilla, jos syksyllä muistaisi. Nyt kun tuo punainen jouluruusukin näyttää asettuneen ja pukkaa nuppua. Se oli kyllä kaunis viime keväänä, toivottavasti tänäkin vuonna. Hellästi peittelin sen pudonneet siemenkodat mullan alle kiven viereen. Ehkä yllätyn syksyllä iloisesti:-)

Jouluruusun siementaimi

Kasvihuoneessa kaikki hyvin. Pidän lämpöpuhaltimella yölläkin lämmön noin 8 asteessa ja hyvin tuntui toimivan myös pakkasöinä, vaikka jonakin yönä taisi olla peräti -12C.

Lumihiutaleen pistokkaita

Petunioita ja vähän muutakin

Varhaistilliä. Sitä kuhasaalista odotellessa...

Ruusuja, orvokkeja, laventelia ja sitruunaa. Mitä muuta muka tarvitaan?

Ihan kauheasti ajankohtaan nähden ei vielä tänä vuonna kuki. Lumikellot olivat kyllä ihan valmiina heti kun lumi suli, mutta krookukset ja kevätkurjenmiekat vasta aloittelevat.

Mitäs muuta huomionarvoista? Löysin paikan 3 metrin vadelmariville, pari inhaa myyränkoloa (ei vesi....please) valkean kuulaksen alta ja lumen alta olivat paljastuneet myös jo toisen talven yli selvinneet puksipuuaidat. Viime keväänä kokeeksi 3-vyöhykkeelle istutettu ruusuherukka on hengissä, mutta olisivatkohan lumen päälliset osat paleltuneet? Jää nähtäväksi. Mustaselja on taas paleltunut ja tulee saamaan siirron isoon ruukkuun, kuten myös kolme viime keväänä itänyttä hevoskastanjan taimeani. Varttukoot ruukuissa vahvemmiksi.

Tästä se taas alkaa!

BB-pesä Nauvon tyyliin

Voi tätä onnea! Komea sääksipariskunta on saapunut Nauvon Seilossa sijaitsevaan  pesään ja kunnon BB-tyyliin pariskunnan pesimistä voi seurata livenä. En ole koskaan katsonut, saatikka ymmärtänyt  ihmisten BB-toilailuja, mutta tämä on komeata katsottavaa ja yllättävän koukuttavaakin:-)