perjantai 20. syyskuuta 2013

Vielä ehtii!

En ollut uskoa aamulla silmiäni, kun vilkaisin takapihalle. Mitä ihmeen vaaleansinistä tuolla näkyy? Eihän siellä pitäisi olla kuin Arabellaa ja valkoisia ruusuja...Tai siis olihan siellä joskus vaaleansininen kärhö  mutta luulin sen jo kuolleen, sillä sitä ei ole enää näkynyt pariin kesään. Mutta she's back! Ja lykännyt vuoden ensimmäiset kukkansa juuri, kun iltapäivälehdet povaavat ensi viikolle räntää.

Siis nämä kärhöt voivat tosiaan hävitä hetkeksi ja palata taas. En ollut edes huomannut, että siellä Arabella-viidakon keskellä lonkeroitaan kaariporttiin ulotteli tämä laventelinsininen ihanuus.. Melkein olin varma, että tämä olisi viinikärhö Minuet, mutta nyt en ole enää varma., muistanko oikein. Oikeastaan ihan sama, sillä tämähän on kuitenkin ihan mahtavaa.




Ensimmäisen kukkansa on avannut myös hansaruusu. Se kun kuivahti täysin kevättalvella ja jouduin sen leikkaamaan tapeille keväällä. Hansaruusuhan on ihan tavis, mutta minä kyllä tykkään ja olen iloinen edes tästä yhdestä kukasta. Jospa ensi kesänä sitten enemmän:-)


Kruunukärhöthin ovat innostuneet pukkaamaan myöhäisiä kukkia.


Lopuksi myöhäisiä New Dawneja villiviinin seassa ja keijunkukkia taustallaan  korallikanukoita upeassa syysmekossa.


lauantai 7. syyskuuta 2013

Murhanhimoa ja mansikoita

Kuullostaa ihan Agatha Christieltä, mutta on viattomampaa. Tein tänään pitkästä aikaa täydellisen heräteostoksen. Töistä palatessa nimittäin otin kuin otinkin mukaani yhden kukkakaupan edessä roikkuvan kannukasvin. Olin sitä jo töihin mennessä katsellut ja päätin miettiä vielä. Mutta sitten murhanhimo voitti! Oli niin tuoreen ja viriilin näköinen kasvi, että en voinut vastustaa. Kysyin kauppiaalta, syökö tämä banaanikärpäsiä;-)Siis näitä elo-syyskuun "suloisia" pikkuveijareita, joita on taas ollut liikkeellä pilvin pimein.

Kannukasvi
Aika haastava hoidettavahan tämä kaiketi ilman terraariota sun muita hienouksia on, mutta aion kokeilla. Googlailemalla sain vahvistusta omille aavistuksilleni eli tasaisesti kosteutta ja paljon suihkuttelua. Ainakin orkideat viihtyvät tällä pienellä kukkaikkunallani mainiosti ilman erityisempää hoitoa, mutta tuo jatkuvan kastelun tarve tulee olemaan haaste.

Ensimmäisen kerran kun komeutta suihkuttelin, niin huomasin, että joku oli laittanut suihkupulloon jotakin saippuavettä. Vai oliko se sittenkin itse sekoittelemaani keväistä toluvettä?No, enpä juuri ole kesän aikana huonekasveja suihkutellut. Toivottavasti kasvini ei vetänyt niistä parista tujauksesta hernettä kannuunsa.


Meneppäs katsomaan, mitä tuolla kannun pohjalla on!


Meillä on muuten näköjään alkanut mansikka-aika, aika myöhäinen lajike...Raakileita ja kukkiakin riittää vielä. 


Rastaat ovat ihme kyllä jättäneet syysmansikkani rauhaan. Niillä on ollut ilmeisesti tarpeeksi tekemistä tässä...


Pihalla oli mahtava keli pikku pihahommille. Lähinnä siivoilin pelargoneja ja muuta sellaista pientä mukavaa puuhastelua. Huomenna menen Aamulehden peräkonttikirppikselle Tampereen  Keskustorille myyjän ominaisuudessa, kun tuo arpa suosi.  Ja sääkin tulee suosimaan tätä megakirppistä. Kivaa!


keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Herbsfreudeja

Nyt on jalokurjenpolveni "Rozanne" löytänyt paikkansa ja viihtyy selvästi. Tässä sen taas näkee, että oikealla ja kasville sopivalla kasvupaikalla on merkitystä. Ostin kaksi taimea varmaankin jo 4-5 vuotta sitten Turun Kauppilan perennojen syysloppuunmyynnistä, Ne ovat kyllä säilyneet ja kasvaneet parissakin paikassa. Mutta aika vaatimatonta on ollut ja on tuntunut jäävän haaveeksi se taimistolla lupailtu pitkä kukinta ja matala maanpeitemäinen kasvusto.

No, tänä keväänä tein sitten vielä yhden siirron, kun tarvitsin aluskasvia "Adelaide Hoodless" ruusulle, jonka myös siirsin liian kuivasta paikasta pois. Kaivoin ylös ne kaksi taimea jostakin pikkusydämien sun muiden alta ja vielä reippaasti jaoin molemmat taimet ties kuinka moneen  osaan. Ja jestas, nythän ne ovat kasvattaneet yhdessä kesässä tällaisen kasvuston ja kukkineet heinäkuulta lähtien, eikä loppua näy. Kasvusto on matalahko ja kompakti,  eivätkä kukat harota. Tämä toimisi hienosti myös yksittäisenä kasvina esimerkiksi kivikossa.



Pakko oli taas kerran kuvata myös Louise Bugnetin nuppu. On se niin hurmaava ja vielä tuollaisessa aamukasteessa, kuten tuo kasvihuoneen lasin takana  kurkotteleva puolitoistametrinen kosmoskukkakin. Edessä muuten meidän vanhojen runkopatjojen jouset, kivasti ovat ruostuneet.



Herbstfreudekin on alkanut punastumaan. Kuvittelenko vain, että aikaisemmin kuin muina vuosina? Saataisiinko siis kerrankin kunnon kukinta?


Kiinankärhö on päättänyt valita toisen suunnan...Mitäpä sitä valmiita polkuja kulkemaan, kun voi kerran kunnolla kurottaa...



Mutta suurin kaikista iloista, oikea überherbstfrude,  oli karkuri-Lillin kotiinpaluu viiden vuorokauden reissun jälkeen. Neitiä itseään ei asia tuntunut milllään muotoa hetkauttavan, mutta meillä muilla perheenjäseillä oli ihan suunnaton voimat vievä huoli ja murhe. Sieltä hän sitten tuli vatsa pullottaen, lämpimänä ja hyväntuoksuisena ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Meidän mieliksi meni kokeilemaan, vieläkö mahtuu omaan kiipeilytelineen koppiinsa. Mahtui, sippoinen kun on:-) Lilli.......


maanantai 2. syyskuuta 2013

Kaatosateen jälkeen paistoi aurinko

Pihakierros mahdottoman rankan sateen jälkeeen ilmestyneessä ujossa auringonpaisteessa. Päällä sadetakki ja jalassa Nokian kumisaappaat.

Pionin kasvattaminen siemenestä vaatii kärsivällisyyttä ja hyvää muistia, sillä syksynä kylvetyt siemenet kasvattavat ensimmäisenä keväänä vasta juuren, eikä mitään tule maan pinnalle ennen kuin toisena keväänä. Mutta nämä juuri kypsyneet ihanan mustat pionin siemenet aion kuitenkin kylvää. Muistan sitten tai en, eipä ole mitään hävittävää. Olen joskus kylvänyt tiettyjen ruusupuskien alle ja kyllä sieltä parin vuoden päästä on pikkuruinen pionin taimi noussut. Yhden pallaksenpionin olen siemenestä kasvattanut ja kukintaan taisi mennä ainakin neljä vuotta. Mutta me puutarhurithan olemme tunnetusti kärsivällistä sakkia;-) Ai niin, ja keväällä löysin paikalliselta taimistolta kaukasianpionin siemeniä ja nekin laitoin multaan jo keväällä.


Hienoa oli myös löytää nämä melkein unohtumaan päässeet sinivaleunikon (kyllä!) taimet. Keväällä nämä kylvin ja jossakin vaiheessa istutin pikkutaimet maahan kasvamaan, kun tuo taimipottien kastelu alkoi stressaamaan. Ja totta tosiaan, hengissä on kahdeksan sinivaleunikon taimea. Ikinä milloinkaan en ole näin pitkälle päässyt. Nyt pitää sitten keksiä, miten nämä saisi selviämään talven yli, varmaan jotakin talvisuojausta tarvitsevat. Voisikohan tämä vihdoin onnistua..?


Keväällä istuttehuin syysvuokkoihin oli tullut kukkia. Aika ujoja ja mataliahan nämä vielä ovat, mutta aika näyttää, toteutuuko haave isosta syysvuokkopuskasta. Sen tiedän, että helppoa ei tule olemaan, mutta yrittänyttä laiteta vai miten se nyt menikään.


Osa ruusuista pukkaa nuppua yhä vaan. Pinkki neilikkaruusu on vasta aloittanut kukintansa. Tänä vuonna se tulee jäämään vaatimattomaksi, sillä koko pensaan jouduin leikkaamaan ihan alas keväällä. Blanc Double de Coubert selvisi hengissä noin kymmenestä siirrosta ja on nyt saanut vihdoin ja viimein ressukka juurtua paikoilleen. Kukinnasta ja terveen vihreistä lehdistä olen siis päässyt nauttimaan.

Neilikkaruusu Pink Grootendorst

Rosa Blanc Double de Coubert