torstai 17. huhtikuuta 2014

Sinivaletta? Ei, vaan toden totta

Menin päivittäisellä pihakierroksellani ihastelemaan ypöyksin kasvavaa kevätkurjenmiekkaa, aloin sitten katsomaan tarkemmin, että mitä ihmeen sammalmyttyjä tuossa takana on. Siellä ne olivat! Kaikki kahdeksan (tarkistin viime syksyn postauksesta) viime kevään sinivaleunikon siementaimea hengissä. Kahdeksan suloisenkarvaista lehtiruusuketta. Tilasin jo lisääkin näitä siemeniä, kun olin nin varma, että pikkutaimeni eivät kevättä nää. Mutta ne näkivät, kuten myös kaikki samaan aikaan valeunikon kanssa kylvetyt kultaesikotkin. 

Meconopsis "Lingholm" 1 v
Tätä olen yrittänyt ja monta kertaa. Yleensä siemenet eivät ole edes itäneet, joskus jokunen on itänyt, mutta kuolla kupsahtanut hetken kasvettuaan. Viime keväänä päätin sitten taas kerran kokeilla, tällä kertaa lajike oli Lingholm. Jo siemenet itivät todella hyvin  viileässä varastossa ja ilman varsinaista kylmäkäsittelyä. Kesällä hippailin sitten mökille ja tökin pienet taimet kääpiöserbiankuusen juurelle. Siellä ne selvisivät syksyyn, tosin eivät mielestäni juurikaan kasvaneet. Mutta ilmeisesti maan alla jotain kuitenkin tapahtui. Syksyllä peittelin pikkutaimet viereisen kärhön kuivalla varsikasalla. 

Melkein teki mieli heittäytyä tuohon pinkin pääsiäispupun kanssa samaan ruukkuun köllimään. Ihana pääsiäinen ja ihana ihana kevät! Ensimmäiset orvokitkin jo hankittu...Mihin tässä vielä ehtiikään?










lauantai 5. huhtikuuta 2014

Haaveena karvainen kaksimetrinen

Ja kysehän on tietysti kiiviköynnöksestä. Ostin nimittäin kevättalvella Prismasta muutaman italialaisen luomukiivin ja ajattelin tänä keväänä kokeilla kiivin kasvatusta siemenestä. Aloitin vanhan harrastukseni toissa keväänä ja silloin kylvetty sitruuna voi hyvin ja kasvaa.
Ja tuo taustalla oleva miniappelsiinipuu on viime kevään löytö paikallisesta Ikeasta. Maksoi alle kympin ja oli silloin täynnä ihanan tuoksuisia appelsiininkukkia ja hedelmiä. Hedelmiä piisaa vieläkin ja kukkiakin näyttäisi taas olevan tulollaan. Tuo meidän erkkeri ikkunoineen on kyllä yliveto kasvien talvettamisessa. Otan sen kyllä kohta kokonaan viherhuonekäyttöön...



Viime keväänä innostuin sitten kylvämään mangoa, avokadoa, papaijaa ja kärsimyshedelmää. Kaikki itivät, hengissä ovat mango ja avokado. Kärsimyshedelmän menetin huonolla hoidolla ja papaijat tekivät joukkoitsemurhan yks kaks hetken kasvettuaan.

Mango ja avokado
Tänä keväänä vuorossa siis kiiviköynnös ja viikuna (joka ei ole itänyt vielä). Vasta pieniä sirkkalehtiä, mutta näen jo itseni poimimassa itse kasvatettuja vitamiinipommeja :-)



Ehkä kokeilen kiivin kasvatusta isossa ruukussa ja kasvihuoneessa, mutta en oikein vielä ymmärrä, mitä teen sitten syksyllä sen köynnöksen kanssa. Ja sitä, että pitääkö hedelmien toivossa saada siemenestä sekä tyttöjä että poikia. Ja mistä ne sitten erottaa. Ja ja ja.. Onneksi on aikaa googlailla. Huh.