torstai 17. huhtikuuta 2014

Sinivaletta? Ei, vaan toden totta

Menin päivittäisellä pihakierroksellani ihastelemaan ypöyksin kasvavaa kevätkurjenmiekkaa, aloin sitten katsomaan tarkemmin, että mitä ihmeen sammalmyttyjä tuossa takana on. Siellä ne olivat! Kaikki kahdeksan (tarkistin viime syksyn postauksesta) viime kevään sinivaleunikon siementaimea hengissä. Kahdeksan suloisenkarvaista lehtiruusuketta. Tilasin jo lisääkin näitä siemeniä, kun olin nin varma, että pikkutaimeni eivät kevättä nää. Mutta ne näkivät, kuten myös kaikki samaan aikaan valeunikon kanssa kylvetyt kultaesikotkin. 

Meconopsis "Lingholm" 1 v
Tätä olen yrittänyt ja monta kertaa. Yleensä siemenet eivät ole edes itäneet, joskus jokunen on itänyt, mutta kuolla kupsahtanut hetken kasvettuaan. Viime keväänä päätin sitten taas kerran kokeilla, tällä kertaa lajike oli Lingholm. Jo siemenet itivät todella hyvin  viileässä varastossa ja ilman varsinaista kylmäkäsittelyä. Kesällä hippailin sitten mökille ja tökin pienet taimet kääpiöserbiankuusen juurelle. Siellä ne selvisivät syksyyn, tosin eivät mielestäni juurikaan kasvaneet. Mutta ilmeisesti maan alla jotain kuitenkin tapahtui. Syksyllä peittelin pikkutaimet viereisen kärhön kuivalla varsikasalla. 

Melkein teki mieli heittäytyä tuohon pinkin pääsiäispupun kanssa samaan ruukkuun köllimään. Ihana pääsiäinen ja ihana ihana kevät! Ensimmäiset orvokitkin jo hankittu...Mihin tässä vielä ehtiikään?










1 kommentti:

  1. Mukava ylläri:) Ja nyt kun kelit alkaa lämmetä saat kohta lisää kuvattavaa. Hyvää pääsiäistä.

    VastaaPoista