keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Lintukoto muuttaa

Lintukoto ei palannut entiselleen kaiken tapahtuneen jälkeen. Puutarha kyllä elää ja voi hyvin, mutta sydämemme on muuttanut (muuttamassa) kesämökillemme Turun saaristoon. Siellä olemme aloittaneet uuden talviasuttavan kakkosasunnon rakentamisen ja sinne aiomme siirtyä kokonaan, kun lapset ovat lentäneet pesästä.  Ja siellä aion jatkaa myös pihalla puuhastelua, tosin hieman erilaisessa ympäristössä. Ja siellä Minnikin saa kiipeillä puissa ja pitää hiirille jöötä :-)

Uusi blogi uuden Kairanpirtin rakentamisesta ja elämästämme siellä löytyy täältä.




sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Karmea viikko päättyi iloisiin yllätyksiin

Yksi elämäni karmeimmista viikoista on eletty. Viikko sitten lauantaina naapurimme nappasi vasta viisikuukautisen Minnin ja muilutti sen miesystävänsä avustuksella parinkymmenen kilometrin päähän, heitti metsään ja jätti sinne.  En jaksa tässä tätä kauhuelokuvan aineksia sisältävää tarinaa sen enempää lähteä kuvailemaan. Onnellinen ja uskomaton sattuma on se, että paikallinen hevostallin pitäjä ja suuri eläinystävä löysi kissan tukkikasan raosta huutamassa ollessaan maanantaina tyhjentämässä lantakuormaa.  Hän laittoi kuvan faceen Karkurit-palstalle ja minä sen sieltä keskiviikkona illalla bongasin. Siunattu FB! Tiesin, että sille oli jotain tehty, mutta olin ihan varma, että tapettu se on. Huono puoli tässä on muiluttajan kannalta se, että paikallinen maajussi, jonka maille kissa viskattiin, kiinnitti huomiota autoon, otti merkin, värin ja rekisterinumeron ylös...

Ymmärtää siis saattaa, että piha on jäänyt viime viikkona minimaaliselle huomiolle. Mutta eilen pystyin taas palaamaan edes joten kuten ja mitä löysinkään. Kuusi seitsemästä sinivaleunikon taimesta oli selvinnyt hengissä. Siirsin nämä kahden vuoden takaiset siementaimet viime syksynä lopulliseen paikkaansa ja vähän kyllä jännitti, että kuinka mahtaa käydä.  Mutta hyvältä näyttää. Voisiko olla niin, että ne kukkivat tänä kesänä? Sitten voinkin vetää rastin ruutuun "nämä asiat sinun pitää elämäsi aikana tehdä"-listaan. Olen kasvattanut siemenestä kukkiva sinivaleunikon. Mutta eipä nyt aleta keulimaan vielä...No ehkä vähän kuitenkin...

Sinivaleunikko "Lingholm" 
Sitten juuria, nimittäin basilikan pistokkaissa. Piti oikein tarkistaa, kuinka nopeasti juuret muodostuivat. Vain noin viikko! Laitoin ne multaan ja uudet yritykset tilalle. Joo joo, voipi olla, että mom ei ole ihan niin cool kuin iskä, mutta ainakin se osaa kasvattaa basilikaa pistokkaista ;-)


Muutama viikko sitten kaipailin jo viime syksynä istuttamistani keisarinpikarililjoista jotain elon merkkiä. En suoraan sanottuna edes tarkkaan muistanut, mihin olin ne sipulit laittanut. Muistin vain, että valmistin niille ravinteikkaan ja vahvan pedin, jotta jaksaisivat lykätä kukkaa useammin kuin yhtenä vuotena. Ensimmäisessä yrityksessä komeat kukat ensimmäisenä vuotena ja sitten pelkkää lehteä ja vartta. Epäilen kyllä, että kuivin ja aurinkoisin hiekkamultapenkki ei ollut paras vaihtoehto.
Kaikki kolme kurkistelevat jo maan pinnalle ja kohta selviää, olivatko nämä nyt sitten oransseja vai keltaisia. Sitäkään en nimittäin muista.


Ja loppuun vielä yksi kasvihuoneyllätys. Sitruunaverbenakin taitaa olla hengissä. Pensas näytti kyllä ihan kuivalta ja kuolleelta, mutta kas vain: Tyvestähän pukkaa uutta kasvua. Elämä jatkuu siis, Minnilläkin. Yhdeksästä hengestä yksi on nyt käytetty. Vielä kahdeksan jäljellä.

Tämä julma temppu tehtiin mitä todennäköisimin myös vuosi sitten keskellä kirkasta päivää kadonneelle Lillillekkin. Lilli on hiirestäjä, se on varmasti selvinnytkin ja asustelee nyt jossakin onnellisena maalaiskissana. Näin haluan uskoa :-)

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Basilikaa pistokkaasta?

Ajattelin tänä keväänä kokeilla basilikan kasvattamista kaupan ruukkutaimista otetuista pistokkaista. Tämä siksi, että olen unohtanut kylvää, ja eilisessä tarkastuksessakin siemenlaatikon basilikaosasto näytti nollaa.  Basilikojahan on jos jonkinlaisilla aromeilla, mutta muutamien kokeilujen jälkeen olen sitä mieltä, että ihan tavallinen maustebasilika on simply the best.

Basilikan siemenkasvatus ei toki ole vaikeaa; siemenet itävät helposti ja kun lämpöä piisaa, niin kasvavatkin ainakin kasvihuoneessa isoiksi ja komeiksi. Vettä ne janoavat, paljon enemmän kuin olen keskikesällä muistanut/tajunnut/viitsinyt niille  antaa. Kostoksi ovat sitten aika usein alkaneet kukkimaan ja kellastumaan ja sen sellaista. Mutta jos nyt vain laittaisi muutaman ruukkuun, jonka voin sitten kesällä ottaa mökille mukaan.

Kaupunkiviidakko-blogista löysin aiheeseen liittyvät tarkat ohjeet ja sitten vaan napsimaan pistokkaita ja odottelemaan. Jos nyt edes osa noista viidestä saisi juuret.



19.4. vähän yli viikko ja komeat juuret ilmaantuivat neljään pistokkaaseen. Ne jatkavat nyt mullassa elämäänsä ja uudet latvat tilalle. Tämähän on vieläkin hauskempaa kuin siemenkasvatus.




sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Tarkemmin kun katsoo

Pihan yleisilme on vielä rusehtavan harmaa, mutta kun tarkemmin alkoi zoomailla kameran linssin läpi, niin johan alkoi löytyä. Lankalauantaina kevyttä pihapuuhastelua ja havainnointihommia siis.


Tätä pikkulintua unkarinsyreeniaidanteen kätköissä en ole vielä ehtinyt tunnistamaan (olisko vihrepeippo?) ja mitä lie kääpää koristeomenapuu on oksilleen saanut koristeeksi.

Korallikanukan paljaat kirkkaanpunaiset oksat jaksavat ihastuttaa joka kevät. Erityisen kauniit ne ovat sitten kun vaaleanvihreät lehdet alkavat puhjeta. 

Menneen kesän ruusuisia muistoja

 Vasta lumikellot ovat kukassa ja nekin suppusuina. Välillä ressukat taipuivat maahan  pakkasen puremina, mutta aina ne vaan jaksavat ponnistaa takaisin ylös. Näiden lumikellojen sukulaiset kasvavat yhdessä kuntamme vanhassa pappilassa. Sieltä sain ystävältäni useampi vuosi sitten keväällä reippaan tuppaan tuliaisiksi. Lumikellot kannattaakin siirtää, jos mahdollista, tuoreina suoraan pihasta pihaan. Syksyllä pusseissa myytävät ovat usein valitettavasti enemmän tai vähemmän kuivahtaneita ja kasvuunlähtö on aika heikkoa.

Pääsiäinen kun on, niin tietysti kuva tete-a-tete-narsissista :-)  Näitä putkahtelee ylös myöhemmin keväällä sieltä sun täältä. Erityisesti olen yrittänyt niitä kaivaa kasvihuoneelle vievän polun varteen. 

Maanläheistä. Muistoja viime kesältä.

Seljan silmut valmiina tositoimiin

Ikivihreää ja kohta kevään vihreää.
Hyvää pääsiäistä!

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Kevät on keulimisen parasta aikaa

Kaikki alkoi siitä kun huomasin aamukahvia siemallessani Aamulehden Ikean ilmoituksen. Saviruukkuja eli pyttyjä, kuten mies asian ilmaisee. Kuulin siis pytterian kutsun, vilkaisin kelloon ja manasin mielessäni, kun aina mun pitää mennä töihin. Päätin ehtiä kuitenkin ja siitähän se sitten lähti. Nopeasti, tehokkaasti ja vähän muutakin kun niitä pyttyjä lähti mukaan. Sinisiä hyasintteja, rosmariini, timjami, orkidea ja sypressi. Kassalla huomasin, että oho, työt alkaa hmmm...neljän minuutin päästä.


Töissä sain pakkomielteen orvokeista. Jossain niitä on jo pakko olla. Plantagen! Olisko siellä?.Ja pakkohan oli lähteä katsomaan heti suoraan töistä. Löytyi ja taas vähän muutakin. Kyllä kevät on keulimisen parasta aikaa :-)


Aurinko paistoi ja Minnin kanssa istutimme ihan pokkana jo ensimmäiset orvokit  terassin pataan. Saattaapi olla, että näitä vielä joutuu peittelemään :-) 



Pitkä tauko tässä blogissa on nyt ohi. Lilli-kissamme katosi pari päivää ennen vappua viime keväänä, eikä sitä ole löytynyt. Suru ja ikävä olivat koko kesän ja syksyn läsnä. Tammikuun lopussa meille sitten muutti Minni-kissa ja tämän pikku vesselin kanssa touhutessa on pahin olo helpottunut. Kuka tietää, vaikka Lillikin vielä kevään tullen tulisi kotiin.

Ihanaa kevättä! Pajunkissoja ja pajukissoja.




keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Kun kissa on poissa, ei emäntäkään jaksa

Näin Lillin viimeksi sunnuntaiaamuna 27.4. Tuli aamusta sisälle, söi valtavan annoksen ja pyysi samantien ulos. Sen jälkeen ei Lilliä ole näkynyt. Siitä on jo kohta kaksi kuukautta, en edes halua laskea, montako viikkoa. Naapurustoon oli ilmestynyt uusi kissa, joka vieraili myös pihassamme. Liekö sitten joku reviiririita vai mikä. Kissa on poissa ja ikävä ja huoli ovat kalvaneet niin, että pakolliset pihahommat on suoritettu, mutta siihen se sitten on jäänyt. Hiljaiseloa myös siis täällä, kun kaikki voimat on menneet etsimiseen.

Havaintoja on tullut, enkä ole toivoani menettänyt. Mutta rassaahan tämä joka päivä aina himpun verran enemmän. Tulisi tyttö kotiin puutarhakaveriksi...





torstai 17. huhtikuuta 2014

Sinivaletta? Ei, vaan toden totta

Menin päivittäisellä pihakierroksellani ihastelemaan ypöyksin kasvavaa kevätkurjenmiekkaa, aloin sitten katsomaan tarkemmin, että mitä ihmeen sammalmyttyjä tuossa takana on. Siellä ne olivat! Kaikki kahdeksan (tarkistin viime syksyn postauksesta) viime kevään sinivaleunikon siementaimea hengissä. Kahdeksan suloisenkarvaista lehtiruusuketta. Tilasin jo lisääkin näitä siemeniä, kun olin nin varma, että pikkutaimeni eivät kevättä nää. Mutta ne näkivät, kuten myös kaikki samaan aikaan valeunikon kanssa kylvetyt kultaesikotkin. 

Meconopsis "Lingholm" 1 v
Tätä olen yrittänyt ja monta kertaa. Yleensä siemenet eivät ole edes itäneet, joskus jokunen on itänyt, mutta kuolla kupsahtanut hetken kasvettuaan. Viime keväänä päätin sitten taas kerran kokeilla, tällä kertaa lajike oli Lingholm. Jo siemenet itivät todella hyvin  viileässä varastossa ja ilman varsinaista kylmäkäsittelyä. Kesällä hippailin sitten mökille ja tökin pienet taimet kääpiöserbiankuusen juurelle. Siellä ne selvisivät syksyyn, tosin eivät mielestäni juurikaan kasvaneet. Mutta ilmeisesti maan alla jotain kuitenkin tapahtui. Syksyllä peittelin pikkutaimet viereisen kärhön kuivalla varsikasalla. 

Melkein teki mieli heittäytyä tuohon pinkin pääsiäispupun kanssa samaan ruukkuun köllimään. Ihana pääsiäinen ja ihana ihana kevät! Ensimmäiset orvokitkin jo hankittu...Mihin tässä vielä ehtiikään?