Kevät on keulimisen parasta aikaa

Kaikki alkoi siitä kun huomasin aamukahvia siemallessani Aamulehden Ikean ilmoituksen. Saviruukkuja eli pyttyjä, kuten mies asian ilmaisee. Kuulin siis pytterian kutsun, vilkaisin kelloon ja manasin mielessäni, kun aina mun pitää mennä töihin. Päätin ehtiä kuitenkin ja siitähän se sitten lähti. Nopeasti, tehokkaasti ja vähän muutakin kun niitä pyttyjä lähti mukaan. Sinisiä hyasintteja, rosmariini, timjami, orkidea ja sypressi. Kassalla huomasin, että oho, työt alkaa hmmm...neljän minuutin päästä.

Töissä sain pakkomielteen orvokeista. Jossain niitä on jo pakko olla. Plantagen! Olisko siellä?.Ja pakkohan oli lähteä katsomaan heti suoraan töistä. Löytyi ja taas vähän muutakin. Kyllä kevät on keulimisen parasta aikaa :-)

Aurinko paistoi ja Minnin kanssa istutimme ihan pokkana jo ensimmäiset orvokit  terassin pataan. Saattaapi olla, että näitä vielä joutuu peittelemään :-) 

Pitkä tauko tässä blogissa on nyt ohi. Lilli-kissamme katosi pari päivää ennen vappua viime keväänä, eikä sitä ole löytynyt. Suru ja ikävä olivat koko kesän ja syksyn läsnä. Tammikuun lopussa meille sitten muutti Minni-kissa ja tämän pikku vesselin kanssa touhutessa on pahin olo helpottunut. Kuka tietää, vaikka Lillikin vielä kevään tullen tulisi kotiin.

Ihanaa kevättä! Pajunkissoja ja pajukissoja.