Tarkemmin kun katsoo

Pihan yleisilme on vielä rusehtavan harmaa, mutta kun tarkemmin alkoi zoomailla kameran linssin läpi, niin johan alkoi löytyä. Lankalauantaina kevyttä pihapuuhastelua ja havainnointihommia siis.

Tätä pikkulintua unkarinsyreeniaidanteen kätköissä en ole vielä ehtinyt tunnistamaan (olisko vihrepeippo?) ja mitä lie kääpää koristeomenapuu on oksilleen saanut koristeeksi.

Korallikanukan paljaat kirkkaanpunaiset oksat jaksavat ihastuttaa joka kevät. Erityisen kauniit ne ovat sitten kun vaaleanvihreät lehdet alkavat puhjeta. 

Menneen kesän ruusuisia muistoja

 Vasta lumikellot ovat kukassa ja nekin suppusuina. Välillä ressukat taipuivat maahan  pakkasen puremina, mutta aina ne vaan jaksavat ponnistaa takaisin ylös. Näiden lumikellojen sukulaiset kasvavat yhdessä kuntamme vanhassa pappilassa. Sieltä sain ystävältäni useampi vuosi sitten keväällä reippaan tuppaan tuliaisiksi. Lumikellot kannattaakin siirtää, jos mahdollista, tuoreina suoraan pihasta pihaan. Syksyllä pusseissa myytävät ovat usein valitettavasti enemmän tai vähemmän kuivahtaneita ja kasvuunlähtö on aika heikkoa.

Pääsiäinen kun on, niin tietysti kuva tete-a-tete-narsissista :-)  Näitä putkahtelee ylös myöhemmin keväällä sieltä sun täältä. Erityisesti olen yrittänyt niitä kaivaa kasvihuoneelle vievän polun varteen. 

Maanläheistä. Muistoja viime kesältä.

Seljan silmut valmiina tositoimiin

Ikivihreää ja kohta kevään vihreää.

Hyvää pääsiäistä!