Aamuhetki kasvihuoneessa

Mukaan iso muki maitokahvia ja tarkastuskäynti kasvihuoneessa, niin kevätpäivä lähtee mukavasti käyntiin. Aika kylmää on vielä yöllä ollut, sillä vesilammikkoon oli yön aikana tullut ohuen ohut jääpeite. 

Tänä vuonna tomaatin taimista tuli ilman mitään lisävaloa erkkerin ikkunalla tosi tanakoita. Ja kun kerran Moneymakerien nupuista pilkistää jo keltainen, niin  innostuin siinä kahvittelun lomassa istuttamaan ne kasvusäkkiin. Kasvihuoneessani on maapetikin, mutta olen jo muutamana kesänä turvautunut kasvusäkkiin. Se on niin helppoa, kun ei tarvitse miettiä lannoittamista. Yhteen säkkiin saa mahtumaan kolme tainta, joten yksi reikä jäi vielä odottamaan kurkkua. Sen aika on myöhemmin, sillä etenkin kurkun juuristo tykkää lämpimästä. Tomaatilla se on taas toisin päin. Chilit, paprikat ja kirsikkatomaatit kasvatan isoissa muoviruukuissa ja pieneen jäljelle jäävään maapetiin en taidakaan laittaa tänä kesänä muuta kuin basilikaa. Tai ehkä sittenkin muutaman pavunvarren kiipeilemään...

Tämän vuoden kokeilu on kesäkurpitsan kasvattaminen ruukussa kasvihuoneessa. Kesäkurpitsanhan pitäisi kai olla helppo kasvatettava, mutta omien kasvatus ei ole vain oikein onnistunut viime kesinä. Aina on ollut liian kylmää, kuumaa, kuivaa, märkää tms. Tämän lajikkeen pitäisi olla pieni ja tarkoitukseen sopiva, ainakin mikäli uskomme Alan Titchmarshia. Ja miksi emme uskoisi:-) Lämpöä riittää, mutta vettähän tuo tulee tarvitsemaan...

It's alive! Nimittäin ainakin yksi viime keväänä itänyt hevoskastanjan taimi selvisi ensimmäisestä talvestaan ulkona. Yhteensä niitä on kolme, mutta siirsin tämän yhden aiemmin keväällä kasvamaan ruukkuun, kaksi jäi vielä avomaalle. Tökkäsin poimimani siemenet toissa syksynä maahan ja ne itivät kaikki viime keväänä. Nyt pitäisi enää keksiä, miten elää 100-vuotiaaksi nähdäkseen ne kukkivana isona puuna. Niin ja mihin ne muka pihassani mahtuvat? No, mietin sitä myöhemmin. Nyt iloitsen tästä.