Pirteää pinkkiä

Loppukesän sävymaailma on pink and purple. Tosi hot pinkit syysleimut ja viileämmän violetinpunaiset värimintut hullaannuttivat sitruunaperhoset. Ne liihottelivat kukasta kukkaan, eivätkä millään meinanneet malttaa antautua kuvattaviksi.

Rantakukkaa kasvaa mökillä ihan luonnonvaraisena, mutta olen muutaman taimen siirtänyt kotipihaankin. Luonnonvaraiset kasvavat muuten selvästi matalampana kuin yksi jalostettu ostotaimi. Yhtä kaikki, molemmat kauniita. Tässä pitkään kukkivan espanjankurjenpolven parina.

Kanadalainen pensasruusu "John Cabot" seuranaan Arabella-kärhöä ja kaksiväristä syysleimua. Syysleimun pinkkihän on tietysti huolella valittu juuri oikeaksi ruusun sävyyn. Ei vaan, puhdasta sattumaa, mutta toimii.

Muutaman komean liljankin olen joskus istuttanut, en nyt vain muista koska...  Tuoksu on superraskas ja makea, kuin todella äitelä hajuvesi.

Kasvihuoneessa ei sitten enää pinkkiä ollutkaan, vaan syötävän hyvää punaista.Täytyy kyllä myöntää, että monen viikon mökkeily parinsadan kilometrin päässä ja kotona kasvihuone täynnä tomaatteja, paprikoita ja chilejä  ei ehkä ole se kaikkein järkevin yhdistelmä. Kun ne tosiaan tarvitsevat sitä vettäkin aika runsaasti, ja lannoitustakin. Mutta kun en vain keväällä pysty vastustamaan siemenpusseja ja sitä ihanaa esikasvatuksen riemua. Onneksi mulla on kuitenkin ihana naapuri, joka on käynyt kastelemassa.. kun itse olen vetelehtinyt laiturilla.

Aamuhetki kasvihuoneessa

Mukaan iso muki maitokahvia ja tarkastuskäynti kasvihuoneessa, niin kevätpäivä lähtee mukavasti käyntiin. Aika kylmää on vielä yöllä ollut, sillä vesilammikkoon oli yön aikana tullut ohuen ohut jääpeite. 

Tänä vuonna tomaatin taimista tuli ilman mitään lisävaloa erkkerin ikkunalla tosi tanakoita. Ja kun kerran Moneymakerien nupuista pilkistää jo keltainen, niin  innostuin siinä kahvittelun lomassa istuttamaan ne kasvusäkkiin. Kasvihuoneessani on maapetikin, mutta olen jo muutamana kesänä turvautunut kasvusäkkiin. Se on niin helppoa, kun ei tarvitse miettiä lannoittamista. Yhteen säkkiin saa mahtumaan kolme tainta, joten yksi reikä jäi vielä odottamaan kurkkua. Sen aika on myöhemmin, sillä etenkin kurkun juuristo tykkää lämpimästä. Tomaatilla se on taas toisin päin. Chilit, paprikat ja kirsikkatomaatit kasvatan isoissa muoviruukuissa ja pieneen jäljelle jäävään maapetiin en taidakaan laittaa tänä kesänä muuta kuin basilikaa. Tai ehkä sittenkin muutaman pavunvarren kiipeilemään...

Tämän vuoden kokeilu on kesäkurpitsan kasvattaminen ruukussa kasvihuoneessa. Kesäkurpitsanhan pitäisi kai olla helppo kasvatettava, mutta omien kasvatus ei ole vain oikein onnistunut viime kesinä. Aina on ollut liian kylmää, kuumaa, kuivaa, märkää tms. Tämän lajikkeen pitäisi olla pieni ja tarkoitukseen sopiva, ainakin mikäli uskomme Alan Titchmarshia. Ja miksi emme uskoisi:-) Lämpöä riittää, mutta vettähän tuo tulee tarvitsemaan...

It's alive! Nimittäin ainakin yksi viime keväänä itänyt hevoskastanjan taimi selvisi ensimmäisestä talvestaan ulkona. Yhteensä niitä on kolme, mutta siirsin tämän yhden aiemmin keväällä kasvamaan ruukkuun, kaksi jäi vielä avomaalle. Tökkäsin poimimani siemenet toissa syksynä maahan ja ne itivät kaikki viime keväänä. Nyt pitäisi enää keksiä, miten elää 100-vuotiaaksi nähdäkseen ne kukkivana isona puuna. Niin ja mihin ne muka pihassani mahtuvat? No, mietin sitä myöhemmin. Nyt iloitsen tästä.

Kevään ensimmäiset kunnon pihahommat

Mahtavaa herätä hyvin nukutun yön jälkeen aurinkoiseen vapaapäivään. Tiesin kyllä, mihin tämä päivä hurahtaisi.

Korallikanukka

Parasta oli, kun heti aamusta löysin pesäkuusen suojasta jouluruusun talvehtineen taimen, vai olisiko tämä jo peräti parin vuoden ikäinen? Jotenkin on muistikuva, että olisin siirtänyt kuusen alle suojaan etupihan jouluruusun ympärille ilmaantuneita siementaimia. Niitä yllättäen kyllä tulee joka kesä ja niitä löytyi itse asiassa sitten lisääkin. Ne siirsin samaan paikkaan vahvistumaan; jotten hurmoksissani kisko niitä poloisia rikkaruohojen mukana pois.

 Etupihan jouluruusu on jo useamman vuoden ikäinen ja on alunperin jouluksi ostetusta kukasta siirretty keväällä kasvamaan pihaan. Pärjää ilman talvisuojauksia ja kukkii joka vuosi, mutta miten nuo lehdet saisi pysymään lumen alla kauniimman vihantina? Jotain "havutelttaa" tai sellaista voisi kokeilla, jos syksyllä muistaisi. Nyt kun tuo punainen jouluruusukin näyttää asettuneen ja pukkaa nuppua. Se oli kyllä kaunis viime keväänä, toivottavasti tänäkin vuonna. Hellästi peittelin sen pudonneet siemenkodat mullan alle kiven viereen. Ehkä yllätyn syksyllä iloisesti:-)

Jouluruusun siementaimi

Kasvihuoneessa kaikki hyvin. Pidän lämpöpuhaltimella yölläkin lämmön noin 8 asteessa ja hyvin tuntui toimivan myös pakkasöinä, vaikka jonakin yönä taisi olla peräti -12C.

Lumihiutaleen pistokkaita

Petunioita ja vähän muutakin

Varhaistilliä. Sitä kuhasaalista odotellessa...

Ruusuja, orvokkeja, laventelia ja sitruunaa. Mitä muuta muka tarvitaan?

Ihan kauheasti ajankohtaan nähden ei vielä tänä vuonna kuki. Lumikellot olivat kyllä ihan valmiina heti kun lumi suli, mutta krookukset ja kevätkurjenmiekat vasta aloittelevat.

Mitäs muuta huomionarvoista? Löysin paikan 3 metrin vadelmariville, pari inhaa myyränkoloa (ei vesi....please) valkean kuulaksen alta ja lumen alta olivat paljastuneet myös jo toisen talven yli selvinneet puksipuuaidat. Viime keväänä kokeeksi 3-vyöhykkeelle istutettu ruusuherukka on hengissä, mutta olisivatkohan lumen päälliset osat paleltuneet? Jää nähtäväksi. Mustaselja on taas paleltunut ja tulee saamaan siirron isoon ruukkuun, kuten myös kolme viime keväänä itänyttä hevoskastanjan taimeani. Varttukoot ruukuissa vahvemmiksi.

Tästä se taas alkaa!