Pirteää pinkkiä

Loppukesän sävymaailma on pink and purple. Tosi hot pinkit syysleimut ja viileämmän violetinpunaiset värimintut hullaannuttivat sitruunaperhoset. Ne liihottelivat kukasta kukkaan, eivätkä millään meinanneet malttaa antautua kuvattaviksi.

Rantakukkaa kasvaa mökillä ihan luonnonvaraisena, mutta olen muutaman taimen siirtänyt kotipihaankin. Luonnonvaraiset kasvavat muuten selvästi matalampana kuin yksi jalostettu ostotaimi. Yhtä kaikki, molemmat kauniita. Tässä pitkään kukkivan espanjankurjenpolven parina.

Kanadalainen pensasruusu "John Cabot" seuranaan Arabella-kärhöä ja kaksiväristä syysleimua. Syysleimun pinkkihän on tietysti huolella valittu juuri oikeaksi ruusun sävyyn. Ei vaan, puhdasta sattumaa, mutta toimii.

Muutaman komean liljankin olen joskus istuttanut, en nyt vain muista koska...  Tuoksu on superraskas ja makea, kuin todella äitelä hajuvesi.

Kasvihuoneessa ei sitten enää pinkkiä ollutkaan, vaan syötävän hyvää punaista.Täytyy kyllä myöntää, että monen viikon mökkeily parinsadan kilometrin päässä ja kotona kasvihuone täynnä tomaatteja, paprikoita ja chilejä  ei ehkä ole se kaikkein järkevin yhdistelmä. Kun ne tosiaan tarvitsevat sitä vettäkin aika runsaasti, ja lannoitustakin. Mutta kun en vain keväällä pysty vastustamaan siemenpusseja ja sitä ihanaa esikasvatuksen riemua. Onneksi mulla on kuitenkin ihana naapuri, joka on käynyt kastelemassa.. kun itse olen vetelehtinyt laiturilla.