Vielä mieli hinkuu mökille ja sinnehän sitä sitten lähdettiin koko perheen voimin. Keräilemään voimia ja silleen, kun oli menneellä viikolla kaikenlaista. Uuden koulun aloittamista, isoa mielipahaa ja sen sellaista tunnekuohua. Mökkiunta ei mikään voita ja aamulla kaikki näyttikin jo paljon valoisammalta.
Katiskasta löytyi tällainen rontti. Jestas, emme sitä ensin tunnistaneet, mutta suutariksi tämä paljastui. Kala meni maalla heti ihan veltoksi, toisin kuin sinnikkäästi pomppivat ahvenet. Siinä se vaan pällisteli ja me pällistelimme sitä. Päästimmekin kuvauksen jälkeen kaverin vapaaksi, sillä se ei näyttänyt kovin herkulliselta...
Nämä iloiset kaverukset pyörivät puunrunkoa pitkin spiraalina eri suuntiin, toinen ylös ja toinen alas, ja pitivät hauskaa sätkätystä. Olisivatko olleet tämän kesän poikasia ja kai ne leikkivät. Kunnes sitten huomasivat minut. Salamannopea jähmettyminen, nyt liikkumatta! Ja hetken kuluttua kipaisu ylemmäs oksalle. Sieltä olikin sitten turvallisempaa tutkiskella kamerani linssiä. Vekkuleita kavereita:-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti