Mä ikkunoita putsailin

Olen tätä vain lykännyt ja lykännyt ja lykännyt. Milloin on liikaa pakkasta, aurinko paistaa, on liian kuuma, sataa, ei sada, ei huvita, ei jaksa, eihän ne nyt niin likaiset ole (no on!) jne jne. Mutta nyt - yksin kotona - ja jostain se vaan sittenlähti eli nyt tai ei koskaan. Aion pestä juhannusaatonaaton kunniaksi koko huushollin ikkunat ja dokumentoida koko projektin. Tutkivaa ikkunanpesua siis.

Tarvikkeet: Tolu-lasinpesuaine, ikkunaliina, laimeaa etikkavettä huuhteluun ja erinäinen määrä Aamulehtiä ja Hesareita kuivaamiseen. Lastaa en siis käyttänyt ollenkaan.
Ensin pesu Tolulla ja nihkeällä ikkunaliinalla. Sitten etikkaveteen kastetulla sanomalehtipaperilla kevyt huuhtelu ja lopuksi kuiva sanomalehtipaperi myttyyn ja pyörivin liikkein kiillotus. Suosittelen tätä ikivanhaa sanomalehtipaperikikkaa. Se nimittäin toimii. Aah, kuinka kirkkaat ikkunat.

Ikkuna 1: Erkkerin ovi (valmis klo 8.50) Ompelin samalla uuden sivuverhon Kinnamarkin puuvilla-pellavasta. Kankaat ostin jo toukokuun alussa, mutta on vain jäänyt ompelematta.Vanhat Linumin ruskea-ruudulliset laskosverhot (kuuluivat mun retrokauteeni...) saavat haalistuneena väistyä ja tilalle oven viereen tulee uusi sivuverho ja ikkunoihin vain valkoiset kevyet kapat.

Erkkerin muihin ikkunoihin palaan myöhemmin, nyt suuntaan yläkertaan lasten huoneisiin. Herrasväki kun palaa kesälomareissultaan tätilästä, vastassa olkoot puhtaats ja siistit huoneet. Mutta tässä välissä käyn ennen sadetta keräämässä lipstikkaa, basilikaa ja raparperia pakkaseen. Ja pakastimesta löytyi vielä yksi annos raparperikiisseliä. Sen otin sulamaan, sillä siitä ja lisukkeista ilmaveivaan illalla Kinuskikissan raparperi-valkosuklaakakun juhannusta juhlistamaan. Luotan siihen, että saan tänään Merimaskusta tuliaisiksi mansikoita.

Erkkerin ovi

Ikkunat 2 ja 2½: Tyttären (12 v) huone (valmis klo 9.50)
Pienestä salmiakki-ikkunasta näkyy tuomenkehrääjäkoiden putsaama tuomi. Näitä kummituspuita on tänä vuonna paljon.

Tyttären huone

Ikkuna 3 ja 3½ pojan (15 v) huone (valmis klo 10.50) Mihin tässä on taas tunti hurahtanut? No, välillä toki ruokin ja paijasin yöjuoksulta palannutta litimärkää ja hellyydenkipeää Lilliä. Ja siihen kehräysterapiaan menee aikaa:-) Pojan huoneen ikkunaa viime viikkoina katsellessani aloin pikku hiljaa kypsyä ajatukseen ikkunoiden pesemisen välttämättömyydestä. Aika likainen oli, mutta ei ole enää. No, hän tuskin edes huomaa eroa, kun viihtyy ennemminkin pimeässä...

Pojan huone

Ikkunat 4 ja 5 eli yläkerran aulan ikkunapari (valmis 11.35) Tästä kun kurkistaa, niin näkee suoraan etupihalle.

Yläkerran aula

Ikkuna 6-8 makuuhuone (valmis 12.35) Makuuhuoneen oven ikkunan näkymä muistuttaa minua siitä, että naapurin talo on lähellä ja siitä, että ei olisi varmaankaan välttämätöntä tuulettaa mattoja ja peittoja montaa päivää. Koskahan heitin tuon mökin penkkipeiton tuulettumaan? Alkuviikosta? Viime viikolla?

Makuuhuone

Ikkunat 9-10 eli ulko-oven sivuikkunat (valmis 13.10) Nyt täytyy siirtyä osittain ulos, sillä alakerran ikkunat eivät aukea. Ikkunoita ja sisääntuloa somistavat perinteiset kukkaruukut ja niissä siemenestä itse kasvatetut ahkeraliisat ja varhain keväällä 70 sentillä kipale ostetut lumihiutaleen pistokastaimet. Nämä toimivat takuuvarmasti varjoisessa paikassa, ei tarvitse nyppiä, ja  kunhan muistaa kastella, niin kukkivat pitkälle syksyyn. Takana ruukussa uusi kesäkukkakokeilu, jonka nimeä en nyt sitten muista. Ihan uusi tuttavuus. Aika ärtsyn värinen, mutta pitäisi viihtyä varjoisessa ja ainakin toistaiseksi on viihtynytikin. Mutta mikä ihme tämän nimi oli? Joku n:llä alkava muistaakseni.

Etuovi

Ikkunat 11-12 eli olohuoneen isot pari-ikkunat. (valmis klo 14.03) Nyt alkaa kyllä puuduttamaan, mutta sainpas vielä nämä puristettua. Ne olikin viimeksi pesty viime kesänä ja miehen toimesta. Olin niitä sameita raitakalvoja jo kevään valossa katsellut ja miettinyt, että oliko ne tosiaan tollaiset pojan rippijuhlissakin... No, toivottavasti ei aurinko pahasti paistanut tuon terassin lipan alta.

Olohuone

Ikkuna 13 eli tv/kirjastohuoneen ikkuna (valmis klo 15.15) Nyt ei enää puuduta, vaan alan ryytyä. Huomaan istuvani yhä pidempiä aikoja sohvalla, roikun facebookissa ja löysin kaiken lisäksi vielä puoli pussillista salmiakkiaakkosia. Siinä vierähti taas tovi, mutta en aio luovuttaa. Hitaasti hyvä tulee. Ai niin, keitin muuten kahvitkin, mutta mihin ihmeeseen jätin sen kahvimukin? Tarhakurjenpolvi (Geranium magnificum) on avannut isot kukkansa ja kuuluu ehdottomiin perennasuosikkeihini. Sen lehdistö peittää hyvin, eivätkä kukkavarret leviä rumaksi sojottavaksi sekamelskaksi, kuten idänkurjenpolvella (esim. paljon kaupattu Johnson's Blue). Ja ihan pistämätön yhdistelmä syntyy jättipoimulehdistä, tarhakurjenpolvesta ja pioneista.

Tv-huone

Tarhakurjenpolvi

Ikkuna 14 keittiö (valmis 15.40) Hmm, tämä olikin aika törkyinen. Mitä lie kakkutaikinan roiskeitakin alareunassa ja paljon kärpäsenkakkaa. Mutta nyt näkee taas läpi. Keittiön ikkunasta näkyy meidän pieni pyöreä vesialtaamme, joka pulputtaa ja solisee kesän läpi. Sitä on kiva katsella. Joskus siellä käyvät oma ja muidenkin kissat juomassa, joskus sinne eksyy sammakko, mutta ennen kaikkea sen pulputtava ääni rauhoittaa. Melkein koko allas on peittynyt poimulehtien alle, edessä pallohortensioita ja komea pesäkuusi, joka vain jatkaa leviämistään.

Keittiö

Ikkuna 15 eli kodinhoitohuone (valmis 15.55) Tästä näkyy pienimuotoinen murheenkryynini etupihalla... En välitä kommentoida sitä sen enempää, mutta vihjaan, että taannoin myöhästyin hieman, kun kunnan miehet heittelivät ruohonsiemeniä pientareille...Toisaalta tässä kasvaa myös pihaan ensimmäisenä istutettu serbiankuusi. Enää siihen ei yletä jouluvaloja laittamaan.

Kodinhoitohuone

Ja lopuksi ikkunat 16-19 eli erkkeri (valmis 17.00) Huhheijaa, en antanut periksi, vaan hetkellisen ryytymisen jälkeen kiihdytin itseni loppuhuipentumaan eli tuolilla keikkumiseen ulkona sokkelin vieressä. Kukkalaatikotkin oton alas ja siistin ne kunnolla. Laitan näihin laatikoihin joka vuosi pääasiassa petunioita (koska ne kestävät eteläseinän paahdetta) ja lobeliaa. Noista siemenkasvatuksen tuloksena syntyneistä melkein mustista petunioista en tykkää.  Vähän liian dramaattinen väri mun makuuni, mutta olisi varmaan suuri hitti Chelsea Flower Showssa. Vai olisiko jo ihan last season?  Mitähän oikein ajattelin, kun ne tilasin? Mutta onneksi jokaisessa on yksi dianakin vähän keventämässä.

Viimeisen ikkunan luo saikin sopivasti raivata tiensä juhannusruusujen läpi ja pari kertaa meinasin keikahtaa selälleni siihen ryteikköön. It's done! Hyvää juhannusta!

Erkkeri