sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Kuin viimeistä päivää

Ei tässä oikein tahdo perässä pysyä, sillä niin kauhea kiire kukilla tuntuu olevan. Kukkivat kuin viimeistä päivää, mutta nythän on vasta kesäkuun viimeinen päivä...




Pionit kukkivat ja mikä riemu, kun löysin jo kadonneeksi luulemani Jan van Leuweenin (ylävasen). Tämä valkoinen yksinkertainen kaunotar kukkii niukasti ja muistaakseni viime kesänä ei tainnut tulla yhtään kukkaa. Mutta se on hieman matalampi kuin muut ja olisko jäänyt hieman isompien alle. Uskaltaisikohan sen siirtää syksyllä vähän väljempään paikkaan? Miksei uskaltaisi.

Pionien kanssa kukkivat samaan aikaan tarhakurjenpolvet, jättipoimulehdet ja jalopähkämöt. Violetin sävyt toimivat hyvin pionien kanssa.


Maitokello on venäyttänyt tänä kesänä mittaa metrin verran ja niin kaunis kuin se onkin, saa syksyllä siirron taaemmaksi, sillä nyt se kasvaa pionien edessä. Tämän superkauniin hennon liilan kellokukan olen kasvattanut nämä siemenestä ja nyt on ensimmäinen kesä, kun ne ovat oikein räjähtäneet kasvuun. Luulin sen jäävän hieman matalammaksi...




Entäs sitten ruusut? Keväällä jouduin leikkaamaan lähes kaikkia rankalla kädellä, osan alas asti. Mutta kyllä sieltä kukkia tulee:-) Tässä ensimakua.
Mme Boll ja Tuscany Superb
Louise Bugnet
Rose de  Rescht
Valamonruusu (vas) ja Rosa Mundi (alla yksiväriseksi muuntunut kukka)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti