Hyvät ja huonot uutiset

Jo lyhyellä postilaatikkokäynnillä tien toiselle puolen voi havainnoida loppukesän ihmeitä, ainakin jos tekee vielä mutkan talon taakse. Tällä kertaa löytyi tietysti paljon ilon aiheita, mutta myös pari ei niin hyvää pihauuutista.

Ensin hyvät uutiset. Etupihan pallohortensiat ovat muutaman vuoden niukahkon kukinnan jälkeen vihdoinkin räjähtäneet loistoon ja kasvuun. Jo viime kesänä olivat tosi komeat, mutta nyt superkomeat. Viime kesän kukinnan laitoin sateisen kesän piikkiin,  mutta tähän kukkaloistoon voisin tottua helposti. Olisiko se sitten niin, että pallohortensioilla juurtuminen ja paikalleen asettuminen vaan vie enemmän aikaa. En tiedä, mutta kyllä ovat komeita ja kukinnot valtavia. Tämä superisokukkainen on Annabelle, mutta seassa kasvaa näköjään yksi ihan normaalikukkainenkin. Hmm...Mulle on myyty Annabellena yksi tavis...

Kevättalvesta lähtien tyhjentelin kahvinporot näiden ja jaloangervojen juurelle, joten olisiko se salaisuus siinä? Tiedä sitten, mutta ovat kyllä ihan ehdottomia loppukesän kukkijoita. Nämä leikkaan keväällä reilulla kädellä, kuten olen lukenut suositeltavan.Ja silloin tällöin ovat jänöjussitkin ehtineet ensin.

Hydrangea Arborences "Annabelle"

Ruusuista Therese Bugnet ja etenkin sisarensa Louise Bugnet jaksavat avata kukkiaan ja kehittää uusia nuppuja. Nämä lajikkeet ovat kyllä pensasruusujen parhaimmistoa. Kestäviä ja pitkään kukkivia, terveitä lajikkeita. Valkoiset kukat kestävät myös hyvin sadetta, toisin kuin jotkut kerrotut hienohelmat (kuten mun Madame Boll) Hyvä, että Louise Bugnetia saa nykyään jo Suomestakin. Omani hankin jo vuosia sitten Ruotsista ja hyvin ovat viihtyneet. Paitsi se yksi, jonka juuret vesimyyrä pisteli poskeensa viitisen vuotta sitten ja samalla kertaa menivät myös kahta lukuun ottamatta kakki etupihan ruusuaidan Therese Bugnetitkin. En halua moista enää muistella, mutta muistelenpas nyt kuitenkin.

Ruusu Therese Bugnet

Ruusu Louise Bugnet

Säleikkövilliviini on alkanut punertua, joten huippuhetket alkavat olla käsillä. Joku syksy ruska onnistuu paremmin ja joskus sitten vaan huonommin. Mutta nyt näyttää lupaavalta. Tässä kauniissa harmoniassa viinikärhö Julia Correwonin kanssa.

Yllätykset pihassa ovat aina hauskoja! Niin vain nuo anisiisot tuohon ilmestyivät ruusun juurelle. Löysin joskus heinäkuun alussa tänä keväänä itäneet taimet rikkaruohojen seasta. Tein niille vähän tilaa ja nyt ne kukkivat. Kotimaiset kasvikset -sivustolla anisiisosta sanotaan näin kauniisti: "Anisiiso maistuu nimensä mukaisesti raikkaasti anikselle. Sen kauniita kukkia voi käyttää ruokien koristeluun". En ole kasvia juuri muuhun kuin koristetarkoitukseen käyttänyt, mutta ehkä tästä vois kerätä teeaineksia. Ne siementävät hyvin ja ilmeisetsi siemenet myös säilyvät itämiskykyisenä useamman vuoden. Usein säilyvät talvenkin yli. Joten kai tähän on vain jostain mullan mukana vanhoja siemeniä eksynyt ja kun ovat paikan hyväksi todenneet, niin mikä ettei. Kauniita yllätyksiä minulle ja perhosille.

Anisiiso Agastache foeniculum
.

Loppukesään kun jaksaa odottaa, niin myös kevään esikasvatuspuuhat palkitaan. Kalpeankeltaiset asterit  ja marjaisat kosmoskukat ovat parhaassa kukinnassaan. Nyt ei sitten mitään pakkasia, niin näistä saa nauttia myöhään syksylle,

Kiinanasteri "Matador"

Cosmos Bipinnatus "Double Click Cranberry"

Ja sitten ne huonot uutiset. Olen menettämässä kaksi puuta, rusokirsikan etupihalla ja helmiorapihlajan takapihalla. Rusokirsikka on tehnyt hidasta, oksa oksalta lähenevää kuolemaa jo useamman vuoden. Kaikki lähti ilmeisesti liian aurinkoisena keväisenä päivänä haljenneesta rungosta. Ja käviväthän ne hemmetin vesimyyrät kalvamassa tämänkin juuria. Istutin siihen viereen vuosi sitten keväällä itäneen hevoskastanjan taimen, joten sitä nyt sitten odotellessa...

Helmiorapihlajasta taas repesi toissa talven "lumivyöryssä" yksi iso oksa ja ilmeisesti siitä sitten joku sieni tai tauti luikahti sisään. Eipä siinä enää taida olla kuin yksi oksa hengissä, joten tämä muotopuoli on ensi keväänä mennyttä kalua. Harmittaa, sillä sen kukinta on kaunis ja se on ollut muuten täysin kestävä. Ehkä istutan siihen uuden puun ensi keväänä tai sitten jätän tämän rangan tähän tönöttämään ja istutan juurelle jonkun kärhön. Saapi nähdä.

Mutta en lopeta huonoihin uutisiin. Huhtikuussa Hulluilta Päiviltä ostettu kympin laventeli on kukkinut koko kesän ruukussa ja sen kuin vain jatkaa. Takana kalpeankeltainen pensashanhikki "Limelight"

Piipahdus kotipihassa

Piipahdus kotona ja siellähän odotti viidakko, ainakin melkein.  Humalastakin olisi saanut hyvän liaanin,sillä tänä vuonna se kasvaa ilman tukea, kun kaariportti kaatui viime talvena ja uutta ei saatu hankituksi ennen kuin olikin liian myöhäistä. Nyt se sitten ulottelee puoli metriä päivässä kasvavia lonkeroitaan sinne sun tänne.

Siistin hieman hieman sieltä sun täältä ja itse asiassa istutinkin jotakin pitkästä aikaa. Punahattu kuuluu ihan ehdottomiin lempikukkiini. Paahteiseen ja hiekkamultaiseen kukkapenkkiin ne sopivat sinipiikkiputkien ja tulikukkien kanssa kuin nenä päähän loppukesää sulostuttamaan. Ihana tanakkavartinen neitoperhoimuri, jota piti saada lisää. Näitä on ollut enemmänkin joskus, mutta ovat hävinneet, vain muutama on jäljellä. 

Niiden tieltä iso osa idänunikoista sai lähteä. En tykkää siitä perinteisestä kirkkaanoranssista ja valkoinen sateenarka "Royal Wedding" on jo monena kesänä ollut kukinnaltaan rumanlikainen. Vain Patty's Plum saa jäädä tähän penkkiin. Punahattuja (Echinacea Purpurea) tuli vähän hamstrattua Viherlassilasta. Ihan tavallista, muutama "Magnus", valkoista lajiketta "Purity" ja sitten lupaavalta kuullostava lajike "Raspberry Tart".  Tämän pitäisi olla hieman matalampi kuin perinteiset ja niinhän se tuon kuvan perusteella näyttääkin olevan. Aika näyttää, mitä tuleman pitää. Vai tuleeko mitään.

Mutta en oikein tiedä, mitä ajatella siitä, että viime vuonna istuttamani syyshohdekukat kukkivat jo nyt, niinkuin muuten tulikukatkin....

Erkkerin kukkalaatikot ovat parhaassa terässä, vaikka en kyllä yhtään tykkääkään tuosta melkein mustasta petuniasta. Mutta kun sellaiset siemenet kerran tuli tilattua ja taimet kasvatettua, niin täytyyhän niiden saada kukkia. Liian draamaqueenit minun makuuni. Tähän paahteeseen kasvattelen joka kevät petuniaa ja lobeliaa, tänä vuonna ostin mukaan yhden dianan, joka onkin ryöpsähtänyt komeaan kukintaan.

Ennen vähän vieroksuin samettikukkia. Myönnän, että pidin niitä sellaisina mummojen kukkina, mutta ehkä olen itse tulossa nyt mummoksi, kun nekin kelpaavat. Tänä vuonna kasvattelin kasvihuoneeseen johtavan polun varteen ison määrän samettikukkaa. Lajikkeet olivat sitruunankeltainen Alaska, vaalean vaniljainen Snowdrift ja mahonkiin menevä Konstanze. Sekaan tuikin keväällä krassin siemeniä. Saavat sieltä sitten loppukesää kohti työntyä polulle ja voilá... loppukesän polku a la Monet on valmis.

Ensimmäinen kosmoskukkakin on avannut kukkansa. Kaunis Bicolor Pink.

Vielä jaksaa sinnitellä särkynyt sydän muutaman sydämen voimin. 

Kun tulen mökiltä seuraavan kerran, ne ovat varmaankin poissa, nyyh.

Mä ikkunoita putsailin

Olen tätä vain lykännyt ja lykännyt ja lykännyt. Milloin on liikaa pakkasta, aurinko paistaa, on liian kuuma, sataa, ei sada, ei huvita, ei jaksa, eihän ne nyt niin likaiset ole (no on!) jne jne. Mutta nyt - yksin kotona - ja jostain se vaan sittenlähti eli nyt tai ei koskaan. Aion pestä juhannusaatonaaton kunniaksi koko huushollin ikkunat ja dokumentoida koko projektin. Tutkivaa ikkunanpesua siis.

Tarvikkeet: Tolu-lasinpesuaine, ikkunaliina, laimeaa etikkavettä huuhteluun ja erinäinen määrä Aamulehtiä ja Hesareita kuivaamiseen. Lastaa en siis käyttänyt ollenkaan.
Ensin pesu Tolulla ja nihkeällä ikkunaliinalla. Sitten etikkaveteen kastetulla sanomalehtipaperilla kevyt huuhtelu ja lopuksi kuiva sanomalehtipaperi myttyyn ja pyörivin liikkein kiillotus. Suosittelen tätä ikivanhaa sanomalehtipaperikikkaa. Se nimittäin toimii. Aah, kuinka kirkkaat ikkunat.

Ikkuna 1: Erkkerin ovi (valmis klo 8.50) Ompelin samalla uuden sivuverhon Kinnamarkin puuvilla-pellavasta. Kankaat ostin jo toukokuun alussa, mutta on vain jäänyt ompelematta.Vanhat Linumin ruskea-ruudulliset laskosverhot (kuuluivat mun retrokauteeni...) saavat haalistuneena väistyä ja tilalle oven viereen tulee uusi sivuverho ja ikkunoihin vain valkoiset kevyet kapat.

Erkkerin muihin ikkunoihin palaan myöhemmin, nyt suuntaan yläkertaan lasten huoneisiin. Herrasväki kun palaa kesälomareissultaan tätilästä, vastassa olkoot puhtaats ja siistit huoneet. Mutta tässä välissä käyn ennen sadetta keräämässä lipstikkaa, basilikaa ja raparperia pakkaseen. Ja pakastimesta löytyi vielä yksi annos raparperikiisseliä. Sen otin sulamaan, sillä siitä ja lisukkeista ilmaveivaan illalla Kinuskikissan raparperi-valkosuklaakakun juhannusta juhlistamaan. Luotan siihen, että saan tänään Merimaskusta tuliaisiksi mansikoita.

Erkkerin ovi

Ikkunat 2 ja 2½: Tyttären (12 v) huone (valmis klo 9.50)
Pienestä salmiakki-ikkunasta näkyy tuomenkehrääjäkoiden putsaama tuomi. Näitä kummituspuita on tänä vuonna paljon.

Tyttären huone

Ikkuna 3 ja 3½ pojan (15 v) huone (valmis klo 10.50) Mihin tässä on taas tunti hurahtanut? No, välillä toki ruokin ja paijasin yöjuoksulta palannutta litimärkää ja hellyydenkipeää Lilliä. Ja siihen kehräysterapiaan menee aikaa:-) Pojan huoneen ikkunaa viime viikkoina katsellessani aloin pikku hiljaa kypsyä ajatukseen ikkunoiden pesemisen välttämättömyydestä. Aika likainen oli, mutta ei ole enää. No, hän tuskin edes huomaa eroa, kun viihtyy ennemminkin pimeässä...

Pojan huone

Ikkunat 4 ja 5 eli yläkerran aulan ikkunapari (valmis 11.35) Tästä kun kurkistaa, niin näkee suoraan etupihalle.

Yläkerran aula

Ikkuna 6-8 makuuhuone (valmis 12.35) Makuuhuoneen oven ikkunan näkymä muistuttaa minua siitä, että naapurin talo on lähellä ja siitä, että ei olisi varmaankaan välttämätöntä tuulettaa mattoja ja peittoja montaa päivää. Koskahan heitin tuon mökin penkkipeiton tuulettumaan? Alkuviikosta? Viime viikolla?

Makuuhuone

Ikkunat 9-10 eli ulko-oven sivuikkunat (valmis 13.10) Nyt täytyy siirtyä osittain ulos, sillä alakerran ikkunat eivät aukea. Ikkunoita ja sisääntuloa somistavat perinteiset kukkaruukut ja niissä siemenestä itse kasvatetut ahkeraliisat ja varhain keväällä 70 sentillä kipale ostetut lumihiutaleen pistokastaimet. Nämä toimivat takuuvarmasti varjoisessa paikassa, ei tarvitse nyppiä, ja  kunhan muistaa kastella, niin kukkivat pitkälle syksyyn. Takana ruukussa uusi kesäkukkakokeilu, jonka nimeä en nyt sitten muista. Ihan uusi tuttavuus. Aika ärtsyn värinen, mutta pitäisi viihtyä varjoisessa ja ainakin toistaiseksi on viihtynytikin. Mutta mikä ihme tämän nimi oli? Joku n:llä alkava muistaakseni.

Etuovi

Ikkunat 11-12 eli olohuoneen isot pari-ikkunat. (valmis klo 14.03) Nyt alkaa kyllä puuduttamaan, mutta sainpas vielä nämä puristettua. Ne olikin viimeksi pesty viime kesänä ja miehen toimesta. Olin niitä sameita raitakalvoja jo kevään valossa katsellut ja miettinyt, että oliko ne tosiaan tollaiset pojan rippijuhlissakin... No, toivottavasti ei aurinko pahasti paistanut tuon terassin lipan alta.

Olohuone

Ikkuna 13 eli tv/kirjastohuoneen ikkuna (valmis klo 15.15) Nyt ei enää puuduta, vaan alan ryytyä. Huomaan istuvani yhä pidempiä aikoja sohvalla, roikun facebookissa ja löysin kaiken lisäksi vielä puoli pussillista salmiakkiaakkosia. Siinä vierähti taas tovi, mutta en aio luovuttaa. Hitaasti hyvä tulee. Ai niin, keitin muuten kahvitkin, mutta mihin ihmeeseen jätin sen kahvimukin? Tarhakurjenpolvi (Geranium magnificum) on avannut isot kukkansa ja kuuluu ehdottomiin perennasuosikkeihini. Sen lehdistö peittää hyvin, eivätkä kukkavarret leviä rumaksi sojottavaksi sekamelskaksi, kuten idänkurjenpolvella (esim. paljon kaupattu Johnson's Blue). Ja ihan pistämätön yhdistelmä syntyy jättipoimulehdistä, tarhakurjenpolvesta ja pioneista.

Tv-huone

Tarhakurjenpolvi

Ikkuna 14 keittiö (valmis 15.40) Hmm, tämä olikin aika törkyinen. Mitä lie kakkutaikinan roiskeitakin alareunassa ja paljon kärpäsenkakkaa. Mutta nyt näkee taas läpi. Keittiön ikkunasta näkyy meidän pieni pyöreä vesialtaamme, joka pulputtaa ja solisee kesän läpi. Sitä on kiva katsella. Joskus siellä käyvät oma ja muidenkin kissat juomassa, joskus sinne eksyy sammakko, mutta ennen kaikkea sen pulputtava ääni rauhoittaa. Melkein koko allas on peittynyt poimulehtien alle, edessä pallohortensioita ja komea pesäkuusi, joka vain jatkaa leviämistään.

Keittiö

Ikkuna 15 eli kodinhoitohuone (valmis 15.55) Tästä näkyy pienimuotoinen murheenkryynini etupihalla... En välitä kommentoida sitä sen enempää, mutta vihjaan, että taannoin myöhästyin hieman, kun kunnan miehet heittelivät ruohonsiemeniä pientareille...Toisaalta tässä kasvaa myös pihaan ensimmäisenä istutettu serbiankuusi. Enää siihen ei yletä jouluvaloja laittamaan.

Kodinhoitohuone

Ja lopuksi ikkunat 16-19 eli erkkeri (valmis 17.00) Huhheijaa, en antanut periksi, vaan hetkellisen ryytymisen jälkeen kiihdytin itseni loppuhuipentumaan eli tuolilla keikkumiseen ulkona sokkelin vieressä. Kukkalaatikotkin oton alas ja siistin ne kunnolla. Laitan näihin laatikoihin joka vuosi pääasiassa petunioita (koska ne kestävät eteläseinän paahdetta) ja lobeliaa. Noista siemenkasvatuksen tuloksena syntyneistä melkein mustista petunioista en tykkää.  Vähän liian dramaattinen väri mun makuuni, mutta olisi varmaan suuri hitti Chelsea Flower Showssa. Vai olisiko jo ihan last season?  Mitähän oikein ajattelin, kun ne tilasin? Mutta onneksi jokaisessa on yksi dianakin vähän keventämässä.

Viimeisen ikkunan luo saikin sopivasti raivata tiensä juhannusruusujen läpi ja pari kertaa meinasin keikahtaa selälleni siihen ryteikköön. It's done! Hyvää juhannusta!

Erkkeri

Kukkia ja risuja

Ärhäkkä kevätlenssu takana ja kas kevät on vaihtumassa kesäksi. Narsissit ovat lopettelemassa kukintaansa, mutta myöhäisemmät tulppaanit ovat nyt parhaimmillaan. Uskollinen piparmintunraikas Carnaval de Nice uusii joka vuosi, vaikka alunperin ajattelinkin sen vain yhden kesän ilostuttajaksi. Ja sitten se liikuttava liljakukkainen pariskunta, joka ilmestyi taas. Viime vuonna olivat vielä samanpituiset, nyt selvästi toinen tukeutuu toiseen:-) Pioneista ensimmäisenä kukkaan ehti matalahko pallaksenpioni. Harmi vaan, että nyt on niin lämmintä, että kukinta on lyhyt ja  ytimekäs, mutta toki vaikuttava.  Arvoisessaan seurassa hänellä  kerrannaiskukkaisia  Angelique-tulppaneita ja pitkiä White Emperor -liljatulppaneita.

Carnaval de Nice

Dramatiikkaa ja kermavaahtoa

I love you

Pallaksenpioni seuranaan Angelique-tulppaanit

Niittysinilatva

Kamalaa hommaa, mutta tänä keväänä olen joutunut leikkaamaan alas käytännössä kaikki ruusupensaani. Ja urakka jatkuu yhä. Aivan sama, onko kyseessä kestävä maatiainen vai näille leveysasteille eksynyt hienohelma. Eiväthän ne kuolleita ole ja toipuvat kyllä, osa kukkii jo loppukesällä ja osa toivon mukaan ensi kesänä. Silti sydäntä raastaa ja sormet ovat täynnä piikkejä.  Ainoa, joka on kutakuinkin kunnossa, on valamonruusu. Mutta se onkin sen verran matala, että lienee selvinnyt lumen alla. Aamulla, kun töihin lähdin, moikkailin naapuriani, joka juuri leikkasi alas omaa valamonruusuaitaansa. Eikä pelkästään ruusut, vaan ovat muutkin pensaat kärsineet. Köynnöskuusamakin on täysin kuiva, vain muutama maanmyötäinen oksa on jaksanut pukata lehdet. Samaa ongelmaa lienee ollut muuallakin täällä Pirkanmaalla. Eihän talvi mitenkään erityisen kylmä ollut, mutta ilmeisesti kevättalven kuivat tuulet tekivät tepposet. No, onpahan silppurilla töitä ja pensaille tulee katetta. Elämä on.

Kuivahtanut apteekkarinruusu

Alasleikattu kurtturuusu Louise Bugnet

Kuollutta köynnöskuusamaa ja eläviä Samon kukkia

  Välillä voikin sitten istahtaa terassille toteamaan, että paljon on onneksi vielä elossakin.

 Ja eikun ylös! Nimittäin ihailemaan ensimmäistä elämänlangan kukkaa. Ihana tummansininen lajike on nimeltään "Grandpa Otts" ja kasvaa tänä kesänä isossa ruukussa lumihiutaleiden kanssa.

Aitoelämänlanka "Grandpa Otts" ja lumihiutale