Piipahdus kotipihassa

Piipahdus kotona ja siellähän odotti viidakko, ainakin melkein.  Humalastakin olisi saanut hyvän liaanin,sillä tänä vuonna se kasvaa ilman tukea, kun kaariportti kaatui viime talvena ja uutta ei saatu hankituksi ennen kuin olikin liian myöhäistä. Nyt se sitten ulottelee puoli metriä päivässä kasvavia lonkeroitaan sinne sun tänne.

Siistin hieman hieman sieltä sun täältä ja itse asiassa istutinkin jotakin pitkästä aikaa. Punahattu kuuluu ihan ehdottomiin lempikukkiini. Paahteiseen ja hiekkamultaiseen kukkapenkkiin ne sopivat sinipiikkiputkien ja tulikukkien kanssa kuin nenä päähän loppukesää sulostuttamaan. Ihana tanakkavartinen neitoperhoimuri, jota piti saada lisää. Näitä on ollut enemmänkin joskus, mutta ovat hävinneet, vain muutama on jäljellä. 

Niiden tieltä iso osa idänunikoista sai lähteä. En tykkää siitä perinteisestä kirkkaanoranssista ja valkoinen sateenarka "Royal Wedding" on jo monena kesänä ollut kukinnaltaan rumanlikainen. Vain Patty's Plum saa jäädä tähän penkkiin. Punahattuja (Echinacea Purpurea) tuli vähän hamstrattua Viherlassilasta. Ihan tavallista, muutama "Magnus", valkoista lajiketta "Purity" ja sitten lupaavalta kuullostava lajike "Raspberry Tart".  Tämän pitäisi olla hieman matalampi kuin perinteiset ja niinhän se tuon kuvan perusteella näyttääkin olevan. Aika näyttää, mitä tuleman pitää. Vai tuleeko mitään.

Mutta en oikein tiedä, mitä ajatella siitä, että viime vuonna istuttamani syyshohdekukat kukkivat jo nyt, niinkuin muuten tulikukatkin....

Erkkerin kukkalaatikot ovat parhaassa terässä, vaikka en kyllä yhtään tykkääkään tuosta melkein mustasta petuniasta. Mutta kun sellaiset siemenet kerran tuli tilattua ja taimet kasvatettua, niin täytyyhän niiden saada kukkia. Liian draamaqueenit minun makuuni. Tähän paahteeseen kasvattelen joka kevät petuniaa ja lobeliaa, tänä vuonna ostin mukaan yhden dianan, joka onkin ryöpsähtänyt komeaan kukintaan.

Ennen vähän vieroksuin samettikukkia. Myönnän, että pidin niitä sellaisina mummojen kukkina, mutta ehkä olen itse tulossa nyt mummoksi, kun nekin kelpaavat. Tänä vuonna kasvattelin kasvihuoneeseen johtavan polun varteen ison määrän samettikukkaa. Lajikkeet olivat sitruunankeltainen Alaska, vaalean vaniljainen Snowdrift ja mahonkiin menevä Konstanze. Sekaan tuikin keväällä krassin siemeniä. Saavat sieltä sitten loppukesää kohti työntyä polulle ja voilá... loppukesän polku a la Monet on valmis.

Ensimmäinen kosmoskukkakin on avannut kukkansa. Kaunis Bicolor Pink.

Vielä jaksaa sinnitellä särkynyt sydän muutaman sydämen voimin. 

Kun tulen mökiltä seuraavan kerran, ne ovat varmaankin poissa, nyyh.

Vappu - pihatyön juhlaa

Vappu on jo monen vuoden ajan ollut meikäläiselle pihatöiden juhla. Joten tänä vappuna oli vuorossa puutarhavadelman istutusta.
Hain Jatsin taimet vappuaaton aamuna Pinsiön taimistolta Ylöjärveltä. Rivi kun tulee kasvihuoneen toiselle seinustalle, niin  lajike saisi olla Jatsin tapaan korkea, mutta kapea. Paljasjuurisia ei löytynyt ja isot astiataimet vaikuttivat aika arvokkailta, mutta jihaa! Pinsiössä oli kuin tilauksesta tarjous Jatsista. 35 €/10 pientä astiataimea. Meiltä on Pinsiöön sellaiset 40 km, joten varmistin soitolla, että taimia varmasti löytyy, eikä kyseessä ole mikään vuoden 2010 tarjous...No ei ollut. Kysäisin vielä, mistä taimet ovat. Kuulemma Peuraniemen taimitarhalta Kajaanista,  ei siis Tahvosilta...hyvä.  Joten taimimyymälään vappuriehan aloitukseen Groovea kuunnellen:-)

Kukkaroni onneksi satoi vettä ja oli jäätävän kylmä. Siis aivan käsittämättömän KYLMÄ. Joten ostokseni jäivät Jatseihin...ja viiteen tummanviolettiin orvokkiin. Se on vähän, yleensä poistun taimistolta puun kanssa...

Mutta vappupäivän aamuna heräilinkin sitten jo riemastuttavaan auringonpaisteeseen. Kahvit, vähän aamupalaa naamaan ja hommiin. Olin lukenut, että vadelman paras kasvualusta olisi vanha liiterinpohja. Selvä siis, saviseen pohjamultaan annos palanutta hevosenlantaa, kalkkia, kompostimultaa ja polttopuiden purua. Sekoitteli rivin pariin kertaan lapionpiston syvyydeltä ja ihmettelen kyllä, jos eivät ne tässä viihdy. Prinsessa Lillikin tuli seuraamaan ahkerointia, tosin lasiseinän takaa kasvihuoneen lämmöstä nauttien:-)

Ja samaan aikaan parinkymmenen metrin päässä:  Sinitintti oli löytänyt morsiamelleen lintukodon. Kiinteistönvälittäjänä toimi Lintukoto LKV.

"Tää on hyvä! Tämä me otetaan"

"Aika korkea pudotus, mutta eiköhän ne siitä selviä"

Maan muokkauksen jälkeen kunnon kastelu, mansikkamuovi päälle ja eikun istuttamaan. Sain mahtavan hyvin juurtuneita ja elinvoimaisia pistokastaimia, jotka istutin 40 cm:n välein ja lopuksi peitin ruman muovin omista pensaista saadulla hakkeella. Vielä ne pitää tukea, mutta vielä ei ole mitään tuettavaa.  Sitten vain odotellaan makoisaa vadelmasatoa, voisiko se olla niin helppoa? Vähän nuo läheisen ojan vesimyyrät huolestuttavat, mutta ehkä (toivottavasti) Lilli hoitaa homman.

Jatsi pistokastaimi

Aika jatsiksi meni siis tämä vappu, mutta mitäs mä nyt teen?! Nyt haluan mansikoita... No, ehkä manana, nyt otan lasin kuoharia ihan itseni kunniaksi:-) Työn juhlaa!