Piipahdus kotipihassa

Piipahdus kotona ja siellähän odotti viidakko, ainakin melkein.  Humalastakin olisi saanut hyvän liaanin,sillä tänä vuonna se kasvaa ilman tukea, kun kaariportti kaatui viime talvena ja uutta ei saatu hankituksi ennen kuin olikin liian myöhäistä. Nyt se sitten ulottelee puoli metriä päivässä kasvavia lonkeroitaan sinne sun tänne.

Siistin hieman hieman sieltä sun täältä ja itse asiassa istutinkin jotakin pitkästä aikaa. Punahattu kuuluu ihan ehdottomiin lempikukkiini. Paahteiseen ja hiekkamultaiseen kukkapenkkiin ne sopivat sinipiikkiputkien ja tulikukkien kanssa kuin nenä päähän loppukesää sulostuttamaan. Ihana tanakkavartinen neitoperhoimuri, jota piti saada lisää. Näitä on ollut enemmänkin joskus, mutta ovat hävinneet, vain muutama on jäljellä. 

Niiden tieltä iso osa idänunikoista sai lähteä. En tykkää siitä perinteisestä kirkkaanoranssista ja valkoinen sateenarka "Royal Wedding" on jo monena kesänä ollut kukinnaltaan rumanlikainen. Vain Patty's Plum saa jäädä tähän penkkiin. Punahattuja (Echinacea Purpurea) tuli vähän hamstrattua Viherlassilasta. Ihan tavallista, muutama "Magnus", valkoista lajiketta "Purity" ja sitten lupaavalta kuullostava lajike "Raspberry Tart".  Tämän pitäisi olla hieman matalampi kuin perinteiset ja niinhän se tuon kuvan perusteella näyttääkin olevan. Aika näyttää, mitä tuleman pitää. Vai tuleeko mitään.

Mutta en oikein tiedä, mitä ajatella siitä, että viime vuonna istuttamani syyshohdekukat kukkivat jo nyt, niinkuin muuten tulikukatkin....

Erkkerin kukkalaatikot ovat parhaassa terässä, vaikka en kyllä yhtään tykkääkään tuosta melkein mustasta petuniasta. Mutta kun sellaiset siemenet kerran tuli tilattua ja taimet kasvatettua, niin täytyyhän niiden saada kukkia. Liian draamaqueenit minun makuuni. Tähän paahteeseen kasvattelen joka kevät petuniaa ja lobeliaa, tänä vuonna ostin mukaan yhden dianan, joka onkin ryöpsähtänyt komeaan kukintaan.

Ennen vähän vieroksuin samettikukkia. Myönnän, että pidin niitä sellaisina mummojen kukkina, mutta ehkä olen itse tulossa nyt mummoksi, kun nekin kelpaavat. Tänä vuonna kasvattelin kasvihuoneeseen johtavan polun varteen ison määrän samettikukkaa. Lajikkeet olivat sitruunankeltainen Alaska, vaalean vaniljainen Snowdrift ja mahonkiin menevä Konstanze. Sekaan tuikin keväällä krassin siemeniä. Saavat sieltä sitten loppukesää kohti työntyä polulle ja voilá... loppukesän polku a la Monet on valmis.

Ensimmäinen kosmoskukkakin on avannut kukkansa. Kaunis Bicolor Pink.

Vielä jaksaa sinnitellä särkynyt sydän muutaman sydämen voimin. 

Kun tulen mökiltä seuraavan kerran, ne ovat varmaankin poissa, nyyh.