Retki ulkosaaristoon

Kauan odotettu veneretki ulkosaaristoon ihan kahdestaan starttasi (ihme kyllä!) aikataulun mukaisesti ja vieläpä hienossa kesäsäässä. Mökkiä jäivät pitämään pystyssä lapset, lapsenvahteina sisko, siskonmies ja Lilli-kissa. Aikomus oli viipyä reissussa 4 yötä vähän tilannetta, säätä ja erityisesti tuulen suuntaa ja voimakkuutta tarkkaillen. No, mitä oli suunnitelmissa? Öööö, tota...ehkä Aspö, Björkö, Vänö, Nötö, Borstö, Utö...

Aito Aspö

Aidompaa saaristolaiskylää kuin Aspö on vaikea kuvitella. Hurmaavan kauniista idyllistä pitävät  huolen saaren ympärivuotiset asukkaat Bruno Johansson ja poikansa Tore perheineen kolmessa sukupolvessa. Veneellä muuten kannattaa olla ajoissa, sillä tämä helmi on suosittu kohde. Laituripaikan (13€ sähköllä) lisäksi muutama isompi purjevene olikin poukamassa ankkurissa. Me taisimme saada viimeisen paikan laiturista.

Aamupäivällä satamassa tuoreen kalan haju, verkkojen selvittelyä ja jo iltapäivällä aamulla pyydetyt kalat savustettuina myynnissä rannan viehättävässä pikkuputiikissa. Lohisoppaa lounaaksi rannan venevajassa, iltapäiväkaffet kylän kahvilassa. Luontopolku ja saunomista. M/S Eivor poikkeaa laiturissa. Ei siis mitään ihmeellistä, mutta juuri siksi niin ihmeellistä. Kesäpäivä kuluu ja illalla haitari soi.

Aspön kappeli

Tilaussauna (45 min/20€) lämpiää tietysti puilla ja sijaitsee ihan meren äärellä. Jokainen saunoja pitäköön huolen siitä, että kiuas pysyy lämpimänä ja kuumaa vettä on tarjolla seuraavillekin saunojille. Meille aamupäivälöylyt pulahduksilla viileään, tuulen sekoittamaan meriveteen (+16 C).

Saunapuut ja sauna

Aspöseen pääsee paitsi veneellä myös ympärivuotisesti Nauvon Pärnäisistä lähtevällä  m/s Eivorilla, joka liikennöi Utöseen ja pysähtyy matkalla Berghamnissa, Nötössä, Aspössa ja Jurmossa.

M/S Eivor saapui Aspöseen

Ja tällaiselle kasvi-intoilijalle Aspö tarjosi myös oivan kohteen tutustua saariston kasvillisuuteen.

Tähän suuntaan virmajuurten imelässä tuoksussa

Maaperä on valtaosin karua kalliota ja kasvillisuus pääasiassa maanmyötäistä katajaa ja kanervaa. Yllättäen jostakin putkahtaa pieni vihreä pikkusuo puiden katveessa ja hetken päästä edessä on muhkea kivivirta. Kalliolta voi nähdä horisontissa siintävän pitkän Jurmon ja Utön majakan.

Luonnonvaraisia verikurjenpolvia, karhunputkia, kanervaa, katajaa ja kissankelloja.

Kyy paratiisissa ja minkki?

Lehmillä leppoisat oltavat

"Kuten huomaatte, tuulee aika navakasti. Mitäpä jos jäisitte toiseksi yöksi?"

Illalla haitari soi taidokkaasti:  Johanssoneita kolmessa sukupolvessa

Aspöseen palaamme ihan varmasti vielä. Mutta kahden yön jälkeen suunnistimme navakassa sivutuulessa läheiselle Jurmon saarelle ja kohtasimme ihan toisenlaisen maailman.

 Ainutlaatuinen Jurmo

Jurmossa olimme kerran piipahtaneet melko pikaisesti Utöstä palatessamme muutama vuosi sitten. Silloin jo kävi selväksi, että tänne tullaann uudelleen... ja mieluummin ilman lapsia. Jurmo on ainutlaatuinen, mutta ei ehkä kuitenkaan meidän murkkujen mielestä.

Jurmon satamaa ja kahvila

Ensin kaffet ja mars heti matkaan, Jurmon ihmeelliseen luontoon tutustumaan. Pääsimme Högbergetin huipulle (matkaa noin 1 km...) ja kuinka ollakkaan alkoi ramasemaan. Siis neuvoa antavat pikkupäiväunet lämpimän kallion kyljessä.

Päiväunien jälkeen tämä kyltti näytti lupaavalta;-) Hmm...Kivikova munkki. Mutta tässä kohtaa oli tehty päätös, että kärkeen asti mennään. Joten mars eteenpäin munkkirinkilöitä ihmetellen.

ja matka oli pitkä ja kivinen... Lähinnä upottavaa rantakiveä, muutamia ajopuita, pari linnunsulkaa ja kivien seasta ponnistava merikaali. Ja löysinpä myös yksinäisen harvinaisuuden merinätkelmän. Kasvualusta, kun on mitä on, niin ihmetellä täytyy.

Ja vihdoin ja viimein! Valloitimme Jurmon kärjen eli tästä kolmas Salpausselkä nousee veden päälle. 

Paluumatkalla tutustuimme Jurmon kappeliin.

Illalla kiikarissa Utön majakka ja parvi valkoposkihanhia.

Iltapala Jurmon tapaan

Kaunis Björkö

Björkön saaren järvi oli nähtävä ja sää todellakin suosi meidän aamureippailuamme järven kiertävällä luontopolulla. Järvi on syntynyt noin 250 vuotta sitten maan kohoamisen myötä ja on paikoitellen jopa 30 metriä syvä. Hieno elämys, joten kuvat puhukoot puolestaan. 

Tästä lähdettiin kapuamaan ylös

 Ja ylhäältä se sitten aukeni...

 

 

 Saari meressä, järvi saaressa, saari järvessä. Vasemmalla meri, oikealla järvi. Lokeille varmaankin yhdentekevää. Kunhan pysytte sopivalla etäisyydellä.

Björkön luontopolku ei sovellu liikuntaesteisille

Ja tietysti piti bongata kasveja. Mielellään hieman harvinaisempiakin, kuten myrkyllinen käärmeenpistoyrtti..

Käärmeenpistoyrtti Vincetoxicum hirundinaria

Luonnonvarainen rantakukka sykähdyttää aina.

Rantakukka Lythrum salicaria

Tämä punamarja tarkentui kotona googlaillessa ruohokanukaksi. Pihassa kasvaa kyllä kanadanruohokanukkaa, mutta en tiennytkään, että siitä on tällainen ihan Suomessakin luonnonvarainen lajike.

Ruohokanukka Cornus Suecica

Päätimme käyttää hyväksemme yhden väliin tulleen tuulettomamman päivän ja suunnata illaksi kotiin mökille. Seuraavaksi päiväksi kun olikin taas luvassa 15 m/s. Paluumatkalla kävimme katsastamassa Paraisten Portin uuden ravintolan. Vanha makkaraperunapaikka on muisto vain.  Nauvossa poikkesimme vielä Seilin merisääksen pesän kautta. Tätä on tullut seurattua keväästä asti. Siellä lenteli Tilda vai oliko se Vasuri.

Ja sitten nokka kohti mökkisaunaa.