lauantai 27. heinäkuuta 2013

Kotipihasta päivää

Työviikko kolmen viikon mökkeilyn jälkeen, joten oli aikaa tutkia kotipihan elämää. Ainakin rastasperhe on tekemässä selvää punaherukoista. Aina sieltä joku tämän kevään poikanen puskasta säntää, kun ohi menee. Mutta kun en vain halua mitään verkkoja laittaa rastaspoikia ja -tyttöjä lahtaamaan. Voisihan sitä laittaa kaikenmaailman kiiltäviä härpäkkeitä roikkumaan, mutta on nyt jäänyt. Ja eihän niitä punaherukoita ole kuin yksi puska. 

Osa kärhöistä on aloittanut kukintansa. Minä luotan pääasiassa viinikärhöihin (Clematis Viticella), sillä ne selviävät meidänkin leveysasteilla ilman talvisuojausta, kunhan ne vein istuttaa huolellisesti ja tarpeeksi syvään, ja kukkivat komeasti.  

Ehdoton suosikkini Mme Julia Correvon
Clematis Viticella Julia Correvon
Queen Mother is alive! Vuosi sitten keväänä istutettu Viticella-suvun uutuus "Queen Mother" selvisi ensimmäisestä talvestaan ja kukkii. Oih, kun se on suloinen!

Clematis Viticella "Queen Mother"
Jotenkin kiero mieleni haaveilee istuttavansa samaan kuoppaan "Prince Charlesin" ja "Princess Dianan"...

Arabelloissa onkin sitten kukkia ja paljon

Clematis integrifolia "Arabella"
Salkoruusukin ilmestyi pihaan muutaman vuoden kälkeen. Enpä olisi uskonut keväällä, että siitä talven yli säästyneestä lehtiruusukkeesta kehkeytyisi tällainen monihaarainen kalpeankeltainen kaunotar kasvihuoneen oven viereen. 


Orvokkeja ei kovin paljoa ollut enää sinnitellyt hengissä ilman tauteja. Mutta tämä oli aika hauska yhdistelmä. Nukkapähkämöä (Stachys Byzantina) ja orvokkeja.

Kuun alussa olin huolissani, että riittääkö loppukesälle kukkijoita ollenkaan. No, nyt tiedän, että huoli oli turha. Kyllä riittää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti