Vielä ehtii!

En ollut uskoa aamulla silmiäni, kun vilkaisin takapihalle. Mitä ihmeen vaaleansinistä tuolla näkyy? Eihän siellä pitäisi olla kuin Arabellaa ja valkoisia ruusuja...Tai siis olihan siellä joskus vaaleansininen kärhö  mutta luulin sen jo kuolleen, sillä sitä ei ole enää näkynyt pariin kesään. Mutta she's back! Ja lykännyt vuoden ensimmäiset kukkansa juuri, kun iltapäivälehdet povaavat ensi viikolle räntää.

Siis nämä kärhöt voivat tosiaan hävitä hetkeksi ja palata taas. En ollut edes huomannut, että siellä Arabella-viidakon keskellä lonkeroitaan kaariporttiin ulotteli tämä laventelinsininen ihanuus.. Melkein olin varma, että tämä olisi viinikärhö Minuet, mutta nyt en ole enää varma., muistanko oikein. Oikeastaan ihan sama, sillä tämähän on kuitenkin ihan mahtavaa.

Ensimmäisen kukkansa on avannut myös hansaruusu. Se kun kuivahti täysin kevättalvella ja jouduin sen leikkaamaan tapeille keväällä. Hansaruusuhan on ihan tavis, mutta minä kyllä tykkään ja olen iloinen edes tästä yhdestä kukasta. Jospa ensi kesänä sitten enemmän:-)

Kruunukärhöthin ovat innostuneet pukkaamaan myöhäisiä kukkia.

Lopuksi myöhäisiä New Dawneja villiviinin seassa ja keijunkukkia taustallaan  korallikanukoita upeassa syysmekossa.

Herbsfreudeja

Nyt on jalokurjenpolveni "Rozanne" löytänyt paikkansa ja viihtyy selvästi. Tässä sen taas näkee, että oikealla ja kasville sopivalla kasvupaikalla on merkitystä. Ostin kaksi taimea varmaankin jo 4-5 vuotta sitten Turun Kauppilan perennojen syysloppuunmyynnistä, Ne ovat kyllä säilyneet ja kasvaneet parissakin paikassa. Mutta aika vaatimatonta on ollut ja on tuntunut jäävän haaveeksi se taimistolla lupailtu pitkä kukinta ja matala maanpeitemäinen kasvusto.

No, tänä keväänä tein sitten vielä yhden siirron, kun tarvitsin aluskasvia "Adelaide Hoodless" ruusulle, jonka myös siirsin liian kuivasta paikasta pois. Kaivoin ylös ne kaksi taimea jostakin pikkusydämien sun muiden alta ja vielä reippaasti jaoin molemmat taimet ties kuinka moneen  osaan. Ja jestas, nythän ne ovat kasvattaneet yhdessä kesässä tällaisen kasvuston ja kukkineet heinäkuulta lähtien, eikä loppua näy. Kasvusto on matalahko ja kompakti,  eivätkä kukat harota. Tämä toimisi hienosti myös yksittäisenä kasvina esimerkiksi kivikossa.

Pakko oli taas kerran kuvata myös Louise Bugnetin nuppu. On se niin hurmaava ja vielä tuollaisessa aamukasteessa, kuten tuo kasvihuoneen lasin takana  kurkotteleva puolitoistametrinen kosmoskukkakin. Edessä muuten meidän vanhojen runkopatjojen jouset, kivasti ovat ruostuneet.

Herbstfreudekin on alkanut punastumaan. Kuvittelenko vain, että aikaisemmin kuin muina vuosina? Saataisiinko siis kerrankin kunnon kukinta?

Kiinankärhö on päättänyt valita toisen suunnan...Mitäpä sitä valmiita polkuja kulkemaan, kun voi kerran kunnolla kurottaa...

Mutta suurin kaikista iloista, oikea überherbstfrude,  oli karkuri-Lillin kotiinpaluu viiden vuorokauden reissun jälkeen. Neitiä itseään ei asia tuntunut milllään muotoa hetkauttavan, mutta meillä muilla perheenjäseillä oli ihan suunnaton voimat vievä huoli ja murhe. Sieltä hän sitten tuli vatsa pullottaen, lämpimänä ja hyväntuoksuisena ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Meidän mieliksi meni kokeilemaan, vieläkö mahtuu omaan kiipeilytelineen koppiinsa. Mahtui, sippoinen kun on:-) Lilli.......

Yhä ylös yrittää

Köynnöksillähän pitäisi kai noin yleisesti ottaen olla joku tuki, mitä pitkin kiipeävät ylöspäin. Tänä vuonna aika moni köynnöksistäni kasvaa lähinnä ilman tukea tai sitten sopivasti tuen vieressä.

Mielenkiintoisin on ehdottomasti tämänvuotinen humala. Aiemmin humala on kasvanut kaariportissa, mutta se peijakas rämähti hajalle talvella ja uutta ei sitten hitaina hämäläisinä saatu hankittua, kunnes oli jo liian myöhäistä. Nyt se sitten on levittäytynyt ympäristöönsä tehokkaasti ja peittänyt alleen mm. taikinamarja-aidanpätkän. Kurottelee lonkeroitaan myös läheisiin viinimarjapuskiin ja lähistöllä olevaan pikkukaareen. 

Mutta herkästi sulassa sovussa tuoksuherneiden kanssa kiipeilee Clematis "Queen Mother", joka on täysin sulattanut sydämeni.

Kärhö Polish Spirit taas on vertikaalisuuden sijaan valinnut horisontaalisen linjan. Alla oleva kääpiöserbiankuusi kärsi pahan kerran viime talvesta ja jäi niin rumaksi muotopuoleksi, että tosiaan kaipasikin vähän puolalaista henkeä. Siellä se rumilus alla lymyilee.

"Purpurea Plena Elegansilla" on myös kiipeilytorni, mutta sekin on näköjään lähtenyt vaeltelemaan läheisiin kanukkapensaisiin.

Kruunukärhö Clematis Macropetala Rosy O'Grady taas ulottelee versojaan jo kohta kattotiilien väliin. On ihanainen pukannut muutaman loppukesän kukankin ja nuo siemenpähkylätkin ovat kyllä kauniita. Tämä on siementänytkin, sillä laitoin yhden siementaimen kasvamaan kesämajan oven pieleen ja ajattelin katsoa, mitä siitä tulee. No, siitä tuli juuri tällainen. Ja sen verran voimakaskasvuinen on siinä uudessa puolivarjon paikassaan tuoreessa maassa, että on nyt sitten romahtanut tuestaan alas.

Joku sentään kiipeilee oikeaoppisesti tukea pitkin ja kurottaa kurottaa yhä ylöspäin. Mme Julia Correvon seuranaan köynnösruusu New Dawn, joka sinnittelee hengissä vuodesta toiseen ilman talvisuojaa. Sitä aina ihmettelee näiden ruusunversojen kasvuvauhtia. Keväällä leikkaan tapeille ja parhaimpina syksynä pisimmillä versoilla on mittaa kolmatta metriä.

Vieressä kasvua kerää säleikkövilliviini, välillä säleikössä ja välillä sitten taas ei. 

Ja krassitkin alkavat totella ajatustani syksyisestä Monet-käytävästä kasvihuoneelle. Sieltä ne luikertavat-)

Kasvihuoneelle menevän polun päässä olevassa kaariportissa kasvaa tuoksuköynnöskuusama, mutta se kuivahti viime talvena maan rajaan asti ja keräilee nyt sitten uutta kasvua. Sen sijaan ohjailin noita vieressä kasvavan Samo-omenapuun painavia oksia portin päälle.

Lopuksi osallistumme Lillin kanssa  Naukulan kerhon viiksihaasteeseen. Viiksekäs kesätyttö Lilli toivottaa kaikille hyvää loppukesää ja toivottaa Pivin tervetulleeksi Lintukotoon.

Kotipihasta päivää

Työviikko kolmen viikon mökkeilyn jälkeen, joten oli aikaa tutkia kotipihan elämää. Ainakin rastasperhe on tekemässä selvää punaherukoista. Aina sieltä joku tämän kevään poikanen puskasta säntää, kun ohi menee. Mutta kun en vain halua mitään verkkoja laittaa rastaspoikia ja -tyttöjä lahtaamaan. Voisihan sitä laittaa kaikenmaailman kiiltäviä härpäkkeitä roikkumaan, mutta on nyt jäänyt. Ja eihän niitä punaherukoita ole kuin yksi puska. 

Osa kärhöistä on aloittanut kukintansa. Minä luotan pääasiassa viinikärhöihin (Clematis Viticella), sillä ne selviävät meidänkin leveysasteilla ilman talvisuojausta, kunhan ne vein istuttaa huolellisesti ja tarpeeksi syvään, ja kukkivat komeasti.  

Ehdoton suosikkini Mme Julia Correvon

Clematis Viticella Julia Correvon

Queen Mother is alive! Vuosi sitten keväänä istutettu Viticella-suvun uutuus "Queen Mother" selvisi ensimmäisestä talvestaan ja kukkii. Oih, kun se on suloinen!

Clematis Viticella "Queen Mother"

Jotenkin kiero mieleni haaveilee istuttavansa samaan kuoppaan "Prince Charlesin" ja "Princess Dianan"...

Arabelloissa onkin sitten kukkia ja paljon

Clematis integrifolia "Arabella"

Salkoruusukin ilmestyi pihaan muutaman vuoden kälkeen. Enpä olisi uskonut keväällä, että siitä talven yli säästyneestä lehtiruusukkeesta kehkeytyisi tällainen monihaarainen kalpeankeltainen kaunotar kasvihuoneen oven viereen. 

Orvokkeja ei kovin paljoa ollut enää sinnitellyt hengissä ilman tauteja. Mutta tämä oli aika hauska yhdistelmä. Nukkapähkämöä (Stachys Byzantina) ja orvokkeja.

Kuun alussa olin huolissani, että riittääkö loppukesälle kukkijoita ollenkaan. No, nyt tiedän, että huoli oli turha. Kyllä riittää.