Kukkia ja risuja

Ärhäkkä kevätlenssu takana ja kas kevät on vaihtumassa kesäksi. Narsissit ovat lopettelemassa kukintaansa, mutta myöhäisemmät tulppaanit ovat nyt parhaimmillaan. Uskollinen piparmintunraikas Carnaval de Nice uusii joka vuosi, vaikka alunperin ajattelinkin sen vain yhden kesän ilostuttajaksi. Ja sitten se liikuttava liljakukkainen pariskunta, joka ilmestyi taas. Viime vuonna olivat vielä samanpituiset, nyt selvästi toinen tukeutuu toiseen:-) Pioneista ensimmäisenä kukkaan ehti matalahko pallaksenpioni. Harmi vaan, että nyt on niin lämmintä, että kukinta on lyhyt ja  ytimekäs, mutta toki vaikuttava.  Arvoisessaan seurassa hänellä  kerrannaiskukkaisia  Angelique-tulppaneita ja pitkiä White Emperor -liljatulppaneita.

Carnaval de Nice

Dramatiikkaa ja kermavaahtoa

I love you

Pallaksenpioni seuranaan Angelique-tulppaanit

Niittysinilatva

Kamalaa hommaa, mutta tänä keväänä olen joutunut leikkaamaan alas käytännössä kaikki ruusupensaani. Ja urakka jatkuu yhä. Aivan sama, onko kyseessä kestävä maatiainen vai näille leveysasteille eksynyt hienohelma. Eiväthän ne kuolleita ole ja toipuvat kyllä, osa kukkii jo loppukesällä ja osa toivon mukaan ensi kesänä. Silti sydäntä raastaa ja sormet ovat täynnä piikkejä.  Ainoa, joka on kutakuinkin kunnossa, on valamonruusu. Mutta se onkin sen verran matala, että lienee selvinnyt lumen alla. Aamulla, kun töihin lähdin, moikkailin naapuriani, joka juuri leikkasi alas omaa valamonruusuaitaansa. Eikä pelkästään ruusut, vaan ovat muutkin pensaat kärsineet. Köynnöskuusamakin on täysin kuiva, vain muutama maanmyötäinen oksa on jaksanut pukata lehdet. Samaa ongelmaa lienee ollut muuallakin täällä Pirkanmaalla. Eihän talvi mitenkään erityisen kylmä ollut, mutta ilmeisesti kevättalven kuivat tuulet tekivät tepposet. No, onpahan silppurilla töitä ja pensaille tulee katetta. Elämä on.

Kuivahtanut apteekkarinruusu

Alasleikattu kurtturuusu Louise Bugnet

Kuollutta köynnöskuusamaa ja eläviä Samon kukkia

  Välillä voikin sitten istahtaa terassille toteamaan, että paljon on onneksi vielä elossakin.

 Ja eikun ylös! Nimittäin ihailemaan ensimmäistä elämänlangan kukkaa. Ihana tummansininen lajike on nimeltään "Grandpa Otts" ja kasvaa tänä kesänä isossa ruukussa lumihiutaleiden kanssa.

Aitoelämänlanka "Grandpa Otts" ja lumihiutale

Kevätkaihoa, jouluruusuja ja liljakukko

Ensimmäiset perennat alkavat olla kukassa ja ensimmäinen liljakukko löytynyt. Liljakukkoja ei moneen vuoteen näkynytkään, kunnes viime kesän lopulla totesin niiden taas palanneen. Ei olisi tarvinnut, mutta tiedänpähän olla valppaana. Ensimmäisten kukkivien perennojen joukossa on hurmaava kevätkaihonkukka (Omphadoles verna), joka on paitsi yksi parhaista peittokasveista, myös ihanan sininen kevään airut. Tätä olen levittänyt pensaiden alle vähän sinne sun tänne. Peittää nopeasti ja hurmaa suloisen sinisillä silmillään. 

Tulppaaneista ensimmäisenä ehti kukkaan tämä kasvitieteellinen lajike, jonka nimeä en nyt muista. Täytyypä kaivaa esiin. Kaunishan se on kuin mikä.

Viime keväänä aurinkoiselle eteläiselle erkkerin seinustalle istutetut kaukasianpitkäpalot (Arabis caucasica) ovat selvinneet hyvin hengissä ensimmäisestä talvestaan ja aloittaneet kukintansa. Vierellä viime syksynä multaan laitettuja pikkutulppaaneja, joiden nimen olen tapani mukaan unohtanut...

Kalpean keltaisia ternivuokkoja, joita löytyy lisää mitä ihmeellisimmistä paikoista.

Molemmat jouluruusut ovat kukassa, sekä punainen komistus että perinteinen valkoinen. Lehdet ovat kärsineet taas kerran talvesta, mutta ne kukat...