Kevätkaihoa, jouluruusuja ja liljakukko

Ensimmäiset perennat alkavat olla kukassa ja ensimmäinen liljakukko löytynyt. Liljakukkoja ei moneen vuoteen näkynytkään, kunnes viime kesän lopulla totesin niiden taas palanneen. Ei olisi tarvinnut, mutta tiedänpähän olla valppaana. Ensimmäisten kukkivien perennojen joukossa on hurmaava kevätkaihonkukka (Omphadoles verna), joka on paitsi yksi parhaista peittokasveista, myös ihanan sininen kevään airut. Tätä olen levittänyt pensaiden alle vähän sinne sun tänne. Peittää nopeasti ja hurmaa suloisen sinisillä silmillään. 

Tulppaaneista ensimmäisenä ehti kukkaan tämä kasvitieteellinen lajike, jonka nimeä en nyt muista. Täytyypä kaivaa esiin. Kaunishan se on kuin mikä.

Viime keväänä aurinkoiselle eteläiselle erkkerin seinustalle istutetut kaukasianpitkäpalot (Arabis caucasica) ovat selvinneet hyvin hengissä ensimmäisestä talvestaan ja aloittaneet kukintansa. Vierellä viime syksynä multaan laitettuja pikkutulppaaneja, joiden nimen olen tapani mukaan unohtanut...

Kalpean keltaisia ternivuokkoja, joita löytyy lisää mitä ihmeellisimmistä paikoista.

Molemmat jouluruusut ovat kukassa, sekä punainen komistus että perinteinen valkoinen. Lehdet ovat kärsineet taas kerran talvesta, mutta ne kukat...

Jos Monet olisi nähnyt tämän...

... hän olisi varmaankin maalannut tästä impressiosta taulun. Keväisen harmauden keskellä vanha kärrytie, johon en ollut aiemmin kiinnittänyt mitään huomiota tai oikeastaan osunut paikalle juuri h-hetkenä.  Valitettavasti kuva ei pysty taltioimaan tätä maagisen kaunista ja utuista tunnelmaa. Sinivuokkoja ja lisää sinivuokkoja, joukossa muutama valkovuokkojen kerho. Ja tämä kaikki vain muutaman sadan metrin päästä omasta pihasta.

Asun siis erittäin vuokkorikkaalla alueella, jolla on paitsi sinivuokkoja ja valkovuokkoja, myös paljon keltavuokkoja ja olen löytänyt jopa isohkon kasvuston harvinaisia keltavuokon ja valkovuokon risteymiä eli ternivuokkoja (Anemone Nemorosa x Ranunculoides). Joka kevät käyn ihastelemassa tätä löytöäni, joka kukkii hetken valtoimenaan vaaleankeltaisena merenä ja katoaa sitten. Siirsin tätä kaunotarta yli 10 vuotta sitten pienen palan pihaanikin ja se on levinnyt varsin mukavasti, kuten näkyy. Tiedän, että niin ei saisi varmaan tehdä. Mutta alueella on myllätty suunnalla jos toisellakin ja pelkäsin, että jonakin kesänä paikalla ovat kaivinkoneet ja tilalla vaikka uusia omakotitontteja. Lapsuuden keltavuokkopaikalle kun kävi juuri niin.  Sitä paitsi "rikoskin" taitaa olla jo vanhentunut ja alkuperäinenkin ternivuokkojoukkue on yhä voimissaan:-)

Sinivuokko

Keltavuokko

Ternivuokko

Ternivuokkoja omassa pihassa