Pihassani kasvaa tontin nurkassa tarharaunioyrttiä (Symphytum asperum) ja saksankirveliä (Myrrhis odorata) ja molemmat tuntuvat puolivarjossa viihtyvän hyvin ilman mitään hoitoa. Kasvavat korkeiksi ja komeiksi ja kukkivatkin samaan aikaan. Olin kyllä lukenut varoituksia niiden leviämisestä, mutta suhtauduin ehkä hieman vähätellen varoituksiin ainakin saksankirvelin osalta. Jos nyt siemenestä leviää, niin kyllähän siementaimet saa aina harattua ja nypittyä pois. Juu juu, mutta tämä vesseli kasvattaakin heti sellaisen pitkän ja vankan paalujuuren, jota ei niin vain pois nyppäistäkään.
Ja kyllä leviää tehokkaasti siemenestä joka ikiseen kivenkoloon ja laatan väliin. Grrr...Mutta nyt olen vakaasti päättänyt, että olen saksien kanssa valmiina katkomaan kukkavarret ennen siementämistä. Siemenet kypsyvät kuulemma nopeasti, joten saapas nähdä kuinka käy:-)
Ja kyllä leviää tehokkaasti siemenestä joka ikiseen kivenkoloon ja laatan väliin. Grrr...Mutta nyt olen vakaasti päättänyt, että olen saksien kanssa valmiina katkomaan kukkavarret ennen siementämistä. Siemenet kypsyvät kuulemma nopeasti, joten saapas nähdä kuinka käy:-)
Toinen kaveri sitten taas on tarharaunioyrtti. Se ei leviä niinkään siemenestä, mutta juurakollaan. Tosin omani on sinikukkaista lajiketta, joka ei ole ihan niin kova leviämään kuin se alkuperäinen vaaleanpunakukkainen rohtoraunioyrtti. Olen käyttänyt tarharaunioyrtin lehtiä mm. tomaatintaimien katteena kasvihuoneessa ja saahan niistä tehtyä ravinneliuostakin nokkosveden tapaan. Joten kaikesta huolimatta annan sen kasvaa, kuritan kyllä aika kovalla kädellä välillä ja leikkaan koko räjähtäneen kasvuston alas heinäkuussa kukinnan jälkeen ennen siemenien muodostumista. Uudet freesit lehdet kasvavat nopeasti ja pysyvät vihreinä pitkälle syksyyn.
Ja ovathan ne molemmat kauniita kukkiessaan, mutta tosiaan vähän vallattomia vahdittavia. Niin ja sittenhän on vielä mäkimeirami eli oregano...
 |
| Tarharaunioyrtti ja saksankirveli |
