Pihassani kasvaa kolme omenapuuta: yksi valkeakuulas, yksi Samo ja yksi keltakaneli. Keltakaneli joutui muutama vuosi sitten vesimyyrien hyökkäyksen kohteeksi ja ne ilkimykset söivät käytännöllisesti katsoen puolet sen ojanpuoleisesta juuristosta. Puu on siitä lähtien ollut kallellaan ojaan päin, mutta oli sen verran suuri kuitenkin, että selvisi ja tekee omenoita.
Valkeakuulas viettää selvästi välivuotta, sillä viime vuonna sen oksat notkuivat omenoita maahan asti, Tänä vuonna omenat voi laskea kahden käden sormilla. Samo sen sijaan notkuu omenoita ja niistä aloin eilen keitellä jo omenasosetta talven paahtoleipien painikkeeksi.
Ensimmäinen satsi menossa pakkaseen ja tänään on jatkettava, sillä aivan järkyttävän suuri rastasparvi on omenoiden kimpussa. Nokkivat palan sieltä ja palan täältä, pudottavat omenan ja eikun seuraavalle. Grrrr...Ja tulevat hätistelyn jälkeen heti takaisin. Niitä lehahti tuosta viereisestä metsän reunasta valehtelematta ainakin sadan, todennäköisesti tämän kesän poikasten, parvi, kun vähän käsiäni läpsyttelin ja uhosin. Silkkaa hitchcockia sanon minä. Nyt ei auta muuta, kuin laittaa sosepata porisemaan ja Kinuskikissan iiiihana Apple Pie on myös ihan must!
Niin ja pakkohan se on myöntää, että kesä alkaa olla ohi ja edessä on siirtyminen syksyyn. Pihassa toki kukkii vielä. Kehäkukkien siemeniäkin kylvin keväällä multaan, mutta kovin montaa kukkaa ei ilmaantunut, ainakaan multaan...
