sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Kuin viimeistä päivää

Ei tässä oikein tahdo perässä pysyä, sillä niin kauhea kiire kukilla tuntuu olevan. Kukkivat kuin viimeistä päivää, mutta nythän on vasta kesäkuun viimeinen päivä...




Pionit kukkivat ja mikä riemu, kun löysin jo kadonneeksi luulemani Jan van Leuweenin (ylävasen). Tämä valkoinen yksinkertainen kaunotar kukkii niukasti ja muistaakseni viime kesänä ei tainnut tulla yhtään kukkaa. Mutta se on hieman matalampi kuin muut ja olisko jäänyt hieman isompien alle. Uskaltaisikohan sen siirtää syksyllä vähän väljempään paikkaan? Miksei uskaltaisi.

Pionien kanssa kukkivat samaan aikaan tarhakurjenpolvet, jättipoimulehdet ja jalopähkämöt. Violetin sävyt toimivat hyvin pionien kanssa.


Maitokello on venäyttänyt tänä kesänä mittaa metrin verran ja niin kaunis kuin se onkin, saa syksyllä siirron taaemmaksi, sillä nyt se kasvaa pionien edessä. Tämän superkauniin hennon liilan kellokukan olen kasvattanut nämä siemenestä ja nyt on ensimmäinen kesä, kun ne ovat oikein räjähtäneet kasvuun. Luulin sen jäävän hieman matalammaksi...




Entäs sitten ruusut? Keväällä jouduin leikkaamaan lähes kaikkia rankalla kädellä, osan alas asti. Mutta kyllä sieltä kukkia tulee:-) Tässä ensimakua.
Mme Boll ja Tuscany Superb
Louise Bugnet
Rose de  Rescht
Valamonruusu (vas) ja Rosa Mundi (alla yksiväriseksi muuntunut kukka)

lauantai 22. kesäkuuta 2013

Laiskaa juhannusta

Juhannusta vietämme perinteisesti mökillä Turun saaristossa. Siinä missä kotona keräilen itselleni koko ajan lisää puutarhahommia hoidettavaksi, niin mökillä tilanne on päinvastainen. (Ainakin toistaiseksi)  Täällä nautimme vain luonnon sattumista, ikivanhoista merelle kurottavista männyistä, joiden juuret ulottuvat ties kuinka pitkälle karuun ja kallioiseen maaperään. Katajiakin on ilmestynyt aika kummallisiinkin paikkoihin, mutta kuusia täällä ei juurikaan kasva. Saunan takana kasvaa se yksi ja ainoa paikalle varta vasten istutettu puu, tammi, joka sekin kurkottaa merelle.







Laiskaakin laiskempaa oleilua ajanviettona hyvä kirja, kiinnostava neule ja hetkelliset torkahtamiset rantatuolissa. Välillä grillaillaan, saunotaan ja kahvitellaan. Ja joku innostuu välillä vähän hurjempaankin menoon. Mitäpä sitä muuta. Kesä on kyllä ihmisen parasta aikaa.



Lillikin nauttii erityisesti saariston lähiruokamahdollisuuksista. Pulleita hiiriä ja ahvenia, joiden jalostusaste on nolla ja matka mahaan lyhyt. Sitten voikin kiipeillä ja teroittaa kynsiään männyissä:-)




torstai 20. kesäkuuta 2013

Mä ikkunoita putsailin

Olen tätä vain lykännyt ja lykännyt ja lykännyt. Milloin on liikaa pakkasta, aurinko paistaa, on liian kuuma, sataa, ei sada, ei huvita, ei jaksa, eihän ne nyt niin likaiset ole (no on!) jne jne. Mutta nyt - yksin kotona - ja jostain se vaan sittenlähti eli nyt tai ei koskaan. Aion pestä juhannusaatonaaton kunniaksi koko huushollin ikkunat ja dokumentoida koko projektin. Tutkivaa ikkunanpesua siis.

Tarvikkeet: Tolu-lasinpesuaine, ikkunaliina, laimeaa etikkavettä huuhteluun ja erinäinen määrä Aamulehtiä ja Hesareita kuivaamiseen. Lastaa en siis käyttänyt ollenkaan.
Ensin pesu Tolulla ja nihkeällä ikkunaliinalla. Sitten etikkaveteen kastetulla sanomalehtipaperilla kevyt huuhtelu ja lopuksi kuiva sanomalehtipaperi myttyyn ja pyörivin liikkein kiillotus. Suosittelen tätä ikivanhaa sanomalehtipaperikikkaa. Se nimittäin toimii. Aah, kuinka kirkkaat ikkunat.

Ikkuna 1: Erkkerin ovi (valmis klo 8.50) Ompelin samalla uuden sivuverhon Kinnamarkin puuvilla-pellavasta. Kankaat ostin jo toukokuun alussa, mutta on vain jäänyt ompelematta.Vanhat Linumin ruskea-ruudulliset laskosverhot (kuuluivat mun retrokauteeni...) saavat haalistuneena väistyä ja tilalle oven viereen tulee uusi sivuverho ja ikkunoihin vain valkoiset kevyet kapat.

Erkkerin muihin ikkunoihin palaan myöhemmin, nyt suuntaan yläkertaan lasten huoneisiin. Herrasväki kun palaa kesälomareissultaan tätilästä, vastassa olkoot puhtaats ja siistit huoneet. Mutta tässä välissä käyn ennen sadetta keräämässä lipstikkaa, basilikaa ja raparperia pakkaseen. Ja pakastimesta löytyi vielä yksi annos raparperikiisseliä. Sen otin sulamaan, sillä siitä ja lisukkeista ilmaveivaan illalla Kinuskikissan raparperi-valkosuklaakakun juhannusta juhlistamaan. Luotan siihen, että saan tänään Merimaskusta tuliaisiksi mansikoita.

Erkkerin ovi
Ikkunat 2 ja 2½: Tyttären (12 v) huone (valmis klo 9.50)
Pienestä salmiakki-ikkunasta näkyy tuomenkehrääjäkoiden putsaama tuomi. Näitä kummituspuita on tänä vuonna paljon.

Tyttären huone

Ikkuna 3 ja 3½ pojan (15 v) huone (valmis klo 10.50) Mihin tässä on taas tunti hurahtanut? No, välillä toki ruokin ja paijasin yöjuoksulta palannutta litimärkää ja hellyydenkipeää Lilliä. Ja siihen kehräysterapiaan menee aikaa:-) Pojan huoneen ikkunaa viime viikkoina katsellessani aloin pikku hiljaa kypsyä ajatukseen ikkunoiden pesemisen välttämättömyydestä. Aika likainen oli, mutta ei ole enää. No, hän tuskin edes huomaa eroa, kun viihtyy ennemminkin pimeässä...

Pojan huone

Ikkunat 4 ja 5 eli yläkerran aulan ikkunapari (valmis 11.35) Tästä kun kurkistaa, niin näkee suoraan etupihalle.
Yläkerran aula
Ikkuna 6-8 makuuhuone (valmis 12.35) Makuuhuoneen oven ikkunan näkymä muistuttaa minua siitä, että naapurin talo on lähellä ja siitä, että ei olisi varmaankaan välttämätöntä tuulettaa mattoja ja peittoja montaa päivää. Koskahan heitin tuon mökin penkkipeiton tuulettumaan? Alkuviikosta? Viime viikolla?

Makuuhuone
Ikkunat 9-10 eli ulko-oven sivuikkunat (valmis 13.10) Nyt täytyy siirtyä osittain ulos, sillä alakerran ikkunat eivät aukea. Ikkunoita ja sisääntuloa somistavat perinteiset kukkaruukut ja niissä siemenestä itse kasvatetut ahkeraliisat ja varhain keväällä 70 sentillä kipale ostetut lumihiutaleen pistokastaimet. Nämä toimivat takuuvarmasti varjoisessa paikassa, ei tarvitse nyppiä, ja  kunhan muistaa kastella, niin kukkivat pitkälle syksyyn. Takana ruukussa uusi kesäkukkakokeilu, jonka nimeä en nyt sitten muista. Ihan uusi tuttavuus. Aika ärtsyn värinen, mutta pitäisi viihtyä varjoisessa ja ainakin toistaiseksi on viihtynytikin. Mutta mikä ihme tämän nimi oli? Joku n:llä alkava muistaakseni.
Etuovi
Ikkunat 11-12 eli olohuoneen isot pari-ikkunat. (valmis klo 14.03) Nyt alkaa kyllä puuduttamaan, mutta sainpas vielä nämä puristettua. Ne olikin viimeksi pesty viime kesänä ja miehen toimesta. Olin niitä sameita raitakalvoja jo kevään valossa katsellut ja miettinyt, että oliko ne tosiaan tollaiset pojan rippijuhlissakin... No, toivottavasti ei aurinko pahasti paistanut tuon terassin lipan alta.
Olohuone
Ikkuna 13 eli tv/kirjastohuoneen ikkuna (valmis klo 15.15) Nyt ei enää puuduta, vaan alan ryytyä. Huomaan istuvani yhä pidempiä aikoja sohvalla, roikun facebookissa ja löysin kaiken lisäksi vielä puoli pussillista salmiakkiaakkosia. Siinä vierähti taas tovi, mutta en aio luovuttaa. Hitaasti hyvä tulee. Ai niin, keitin muuten kahvitkin, mutta mihin ihmeeseen jätin sen kahvimukin? Tarhakurjenpolvi (Geranium magnificum) on avannut isot kukkansa ja kuuluu ehdottomiin perennasuosikkeihini. Sen lehdistö peittää hyvin, eivätkä kukkavarret leviä rumaksi sojottavaksi sekamelskaksi, kuten idänkurjenpolvella (esim. paljon kaupattu Johnson's Blue). Ja ihan pistämätön yhdistelmä syntyy jättipoimulehdistä, tarhakurjenpolvesta ja pioneista.

Tv-huone

Tarhakurjenpolvi
Ikkuna 14 keittiö (valmis 15.40) Hmm, tämä olikin aika törkyinen. Mitä lie kakkutaikinan roiskeitakin alareunassa ja paljon kärpäsenkakkaa. Mutta nyt näkee taas läpi. Keittiön ikkunasta näkyy meidän pieni pyöreä vesialtaamme, joka pulputtaa ja solisee kesän läpi. Sitä on kiva katsella. Joskus siellä käyvät oma ja muidenkin kissat juomassa, joskus sinne eksyy sammakko, mutta ennen kaikkea sen pulputtava ääni rauhoittaa. Melkein koko allas on peittynyt poimulehtien alle, edessä pallohortensioita ja komea pesäkuusi, joka vain jatkaa leviämistään.
Keittiö
Ikkuna 15 eli kodinhoitohuone (valmis 15.55) Tästä näkyy pienimuotoinen murheenkryynini etupihalla... En välitä kommentoida sitä sen enempää, mutta vihjaan, että taannoin myöhästyin hieman, kun kunnan miehet heittelivät ruohonsiemeniä pientareille...Toisaalta tässä kasvaa myös pihaan ensimmäisenä istutettu serbiankuusi. Enää siihen ei yletä jouluvaloja laittamaan.
Kodinhoitohuone
Ja lopuksi ikkunat 16-19 eli erkkeri (valmis 17.00) Huhheijaa, en antanut periksi, vaan hetkellisen ryytymisen jälkeen kiihdytin itseni loppuhuipentumaan eli tuolilla keikkumiseen ulkona sokkelin vieressä. Kukkalaatikotkin oton alas ja siistin ne kunnolla. Laitan näihin laatikoihin joka vuosi pääasiassa petunioita (koska ne kestävät eteläseinän paahdetta) ja lobeliaa. Noista siemenkasvatuksen tuloksena syntyneistä melkein mustista petunioista en tykkää.  Vähän liian dramaattinen väri mun makuuni, mutta olisi varmaan suuri hitti Chelsea Flower Showssa. Vai olisiko jo ihan last season?  Mitähän oikein ajattelin, kun ne tilasin? Mutta onneksi jokaisessa on yksi dianakin vähän keventämässä.

Viimeisen ikkunan luo saikin sopivasti raivata tiensä juhannusruusujen läpi ja pari kertaa meinasin keikahtaa selälleni siihen ryteikköön. It's done! Hyvää juhannusta!
Erkkeri


lauantai 15. kesäkuuta 2013

Bufo bufo eli aamukahvit uuden mökkiasukin seurassa

Ensimmäinen mökkikäynti venähti monestakin syystä hieman pidemmälle kuin tavallista. Nukuimme taivaallisen pitkät ja syvät yli kymmenen tunnin unet ja nautimme rauhalliset aamukahvit laiturilla ihanassa auringonpaisteessa. Tuuli oli tyyntynyt ja pilvet jatkaneet matkaansa jonnekin. Ilma oli hyvää ja helppoa hengittää, kuten täällä aina.


Jostakin rannan kivimuurin kolosta ilmestyi päättäväisin pitkin askelin tämä valloittava rupikonnaherra vai olisiko sittenkin rouva. Ilmeisesti vilvoittelu rantavedessä kuuluu uuden mökkiasukkimme aamurutiineihin.



torstai 6. kesäkuuta 2013

Liljakukkoilua

Useampi vuosi siinä meni, kun liljakukot loistivat vain poissaolollaan. Yhden talven aikana ne vain hävisivät ja pysyivätkin poissa 4-5 vuotta. Mutta nyt ne ovat back.  Sitä kyllä olen ihmetellyt, että miksi luonto on tehnyt liljakukosta tuon värisen huutomerkin? Koreahan se on kuin kukko, mutta aika epäkäytännöllinen värihän tuo on, ainakin näin puutarhurin kantilta katsottuna. Liljakukko on kohtuullisen helppo pitää aisoissa, kunhan on valppaana etenkin keväällä ja alkukesällä. Sitä oppii pian vikkelästi ja tarkasti nappaamaan sen kiinni ennen kuin se pudottautuu maahan piiloon. Munatkin on helppo erottaa lehtien alapinnoilta, ne kun ovat myös kirkkaanpunaisia. Ja nuo toukat kakkojensa keskellä ovat sitten niitä pahimpia, mutta onhan nekin helppo tosin inha siivota.



Optimaalitapauksessa (siis liljakukon kannalta) tuo kakkakasa muuttuu liljakukoksi, joka sitten talvehtii ja on heti aikaisin keväällä valmiina iskemään ensimmäisten liljojen (meillä kirjopikarililjat) kimppuun. Huonommassa tapauksessa (kuten tänään) liljakukko päätyy innokkaan ja jo ovelankin puutarhurin näppeihin ja kokee nopean kuoleman voikukan lehden välissä. Munat ja toukat kakkakasoineen ovat jo siirtyneet odottamaan kuljetusta loppusijoituspaikkaansa kaatopaikalle.


keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Nyt meni hifistelyksi

Miksiköhän tätä nyt sitten voisi nimittää? Pihakärry? Piharollaattori? No, oli mikä oli, mutta pakkohan tällainen oli Lidlistä hakea, kun oma äitikin sitä niin ylisti.  Hinta 25€ ja kyllä on hieno ja kätevä. Tähän kun mahtuu iso kasa puutarhajätettä, jota sitten voi vetää ympäri pihaa perässään:-) Valitsin sille oman parkkipaikankin ja neuvoin miestä tyhjentämään kompostiin aina kun näyttää täydeltä. Lemmikit pääsivätkin heti koeajamaan uutta kärryäni, ne kun saavat nyt lähteä ennen kuin siementävät ihan holtittomasti.

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Laiskaa liikehdintää, vaan kun katsoi tarkemmin...



Päivä oli kuuma, siis todella kuuma. Hidastimme hetkeksi.




Päiväunet mirrinminttutyynyllä. Kätevää, kun tyyny toimi samalla välipalana:-)

Mutta kun tarkemmin katsoi...

...ja odotteli iltaa...

"Kukas sinä olet?"

"Olen Hans ja arvostan tarjoiluanne ja kaunista kattausta: Tänne tulen toistekin"