Karmea viikko päättyi iloisiin yllätyksiin

Yksi elämäni karmeimmista viikoista on eletty. Viikko sitten lauantaina naapurimme nappasi vasta viisikuukautisen Minnin ja muilutti sen miesystävänsä avustuksella parinkymmenen kilometrin päähän, heitti metsään ja jätti sinne.  En jaksa tässä tätä kauhuelokuvan aineksia sisältävää tarinaa sen enempää lähteä kuvailemaan. Onnellinen ja uskomaton sattuma on se, että paikallinen hevostallin pitäjä ja suuri eläinystävä löysi kissan tukkikasan raosta huutamassa ollessaan maanantaina tyhjentämässä lantakuormaa.  Hän laittoi kuvan faceen Karkurit-palstalle ja minä sen sieltä keskiviikkona illalla bongasin. Siunattu FB! Tiesin, että sille oli jotain tehty, mutta olin ihan varma, että tapettu se on. Huono puoli tässä on muiluttajan kannalta se, että paikallinen maajussi, jonka maille kissa viskattiin, kiinnitti huomiota autoon, otti merkin, värin ja rekisterinumeron ylös...

Ymmärtää siis saattaa, että piha on jäänyt viime viikkona minimaaliselle huomiolle. Mutta eilen pystyin taas palaamaan edes joten kuten ja mitä löysinkään. Kuusi seitsemästä sinivaleunikon taimesta oli selvinnyt hengissä. Siirsin nämä kahden vuoden takaiset siementaimet viime syksynä lopulliseen paikkaansa ja vähän kyllä jännitti, että kuinka mahtaa käydä.  Mutta hyvältä näyttää. Voisiko olla niin, että ne kukkivat tänä kesänä? Sitten voinkin vetää rastin ruutuun "nämä asiat sinun pitää elämäsi aikana tehdä"-listaan. Olen kasvattanut siemenestä kukkiva sinivaleunikon. Mutta eipä nyt aleta keulimaan vielä...No ehkä vähän kuitenkin...

Sinivaleunikko "Lingholm" 

Sitten juuria, nimittäin basilikan pistokkaissa. Piti oikein tarkistaa, kuinka nopeasti juuret muodostuivat. Vain noin viikko! Laitoin ne multaan ja uudet yritykset tilalle. Joo joo, voipi olla, että mom ei ole ihan niin cool kuin iskä, mutta ainakin se osaa kasvattaa basilikaa pistokkaista ;-)

Muutama viikko sitten kaipailin jo viime syksynä istuttamistani keisarinpikarililjoista jotain elon merkkiä. En suoraan sanottuna edes tarkkaan muistanut, mihin olin ne sipulit laittanut. Muistin vain, että valmistin niille ravinteikkaan ja vahvan pedin, jotta jaksaisivat lykätä kukkaa useammin kuin yhtenä vuotena. Ensimmäisessä yrityksessä komeat kukat ensimmäisenä vuotena ja sitten pelkkää lehteä ja vartta. Epäilen kyllä, että kuivin ja aurinkoisin hiekkamultapenkki ei ollut paras vaihtoehto.
Kaikki kolme kurkistelevat jo maan pinnalle ja kohta selviää, olivatko nämä nyt sitten oransseja vai keltaisia. Sitäkään en nimittäin muista.

Ja loppuun vielä yksi kasvihuoneyllätys. Sitruunaverbenakin taitaa olla hengissä. Pensas näytti kyllä ihan kuivalta ja kuolleelta, mutta kas vain: Tyvestähän pukkaa uutta kasvua. Elämä jatkuu siis, Minnilläkin. Yhdeksästä hengestä yksi on nyt käytetty. Vielä kahdeksan jäljellä.

Tämä julma temppu tehtiin mitä todennäköisimin myös vuosi sitten keskellä kirkasta päivää kadonneelle Lillillekkin. Lilli on hiirestäjä, se on varmasti selvinnytkin ja asustelee nyt jossakin onnellisena maalaiskissana. Näin haluan uskoa :-)

Basilikaa pistokkaasta?

Ajattelin tänä keväänä kokeilla basilikan kasvattamista kaupan ruukkutaimista otetuista pistokkaista. Tämä siksi, että olen unohtanut kylvää, ja eilisessä tarkastuksessakin siemenlaatikon basilikaosasto näytti nollaa.  Basilikojahan on jos jonkinlaisilla aromeilla, mutta muutamien kokeilujen jälkeen olen sitä mieltä, että ihan tavallinen maustebasilika on simply the best.

Basilikan siemenkasvatus ei toki ole vaikeaa; siemenet itävät helposti ja kun lämpöä piisaa, niin kasvavatkin ainakin kasvihuoneessa isoiksi ja komeiksi. Vettä ne janoavat, paljon enemmän kuin olen keskikesällä muistanut/tajunnut/viitsinyt niille  antaa. Kostoksi ovat sitten aika usein alkaneet kukkimaan ja kellastumaan ja sen sellaista. Mutta jos nyt vain laittaisi muutaman ruukkuun, jonka voin sitten kesällä ottaa mökille mukaan.

Kaupunkiviidakko-blogista löysin aiheeseen liittyvät tarkat ohjeet ja sitten vaan napsimaan pistokkaita ja odottelemaan. Jos nyt edes osa noista viidestä saisi juuret.

19.4. vähän yli viikko ja komeat juuret ilmaantuivat neljään pistokkaaseen. Ne jatkavat nyt mullassa elämäänsä ja uudet latvat tilalle. Tämähän on vieläkin hauskempaa kuin siemenkasvatus.

Tarkemmin kun katsoo

Pihan yleisilme on vielä rusehtavan harmaa, mutta kun tarkemmin alkoi zoomailla kameran linssin läpi, niin johan alkoi löytyä. Lankalauantaina kevyttä pihapuuhastelua ja havainnointihommia siis.

Tätä pikkulintua unkarinsyreeniaidanteen kätköissä en ole vielä ehtinyt tunnistamaan (olisko vihrepeippo?) ja mitä lie kääpää koristeomenapuu on oksilleen saanut koristeeksi.

Korallikanukan paljaat kirkkaanpunaiset oksat jaksavat ihastuttaa joka kevät. Erityisen kauniit ne ovat sitten kun vaaleanvihreät lehdet alkavat puhjeta. 

Menneen kesän ruusuisia muistoja

 Vasta lumikellot ovat kukassa ja nekin suppusuina. Välillä ressukat taipuivat maahan  pakkasen puremina, mutta aina ne vaan jaksavat ponnistaa takaisin ylös. Näiden lumikellojen sukulaiset kasvavat yhdessä kuntamme vanhassa pappilassa. Sieltä sain ystävältäni useampi vuosi sitten keväällä reippaan tuppaan tuliaisiksi. Lumikellot kannattaakin siirtää, jos mahdollista, tuoreina suoraan pihasta pihaan. Syksyllä pusseissa myytävät ovat usein valitettavasti enemmän tai vähemmän kuivahtaneita ja kasvuunlähtö on aika heikkoa.

Pääsiäinen kun on, niin tietysti kuva tete-a-tete-narsissista :-)  Näitä putkahtelee ylös myöhemmin keväällä sieltä sun täältä. Erityisesti olen yrittänyt niitä kaivaa kasvihuoneelle vievän polun varteen. 

Maanläheistä. Muistoja viime kesältä.

Seljan silmut valmiina tositoimiin

Ikivihreää ja kohta kevään vihreää.

Hyvää pääsiäistä!

Kevät on keulimisen parasta aikaa

Kaikki alkoi siitä kun huomasin aamukahvia siemallessani Aamulehden Ikean ilmoituksen. Saviruukkuja eli pyttyjä, kuten mies asian ilmaisee. Kuulin siis pytterian kutsun, vilkaisin kelloon ja manasin mielessäni, kun aina mun pitää mennä töihin. Päätin ehtiä kuitenkin ja siitähän se sitten lähti. Nopeasti, tehokkaasti ja vähän muutakin kun niitä pyttyjä lähti mukaan. Sinisiä hyasintteja, rosmariini, timjami, orkidea ja sypressi. Kassalla huomasin, että oho, työt alkaa hmmm...neljän minuutin päästä.

Töissä sain pakkomielteen orvokeista. Jossain niitä on jo pakko olla. Plantagen! Olisko siellä?.Ja pakkohan oli lähteä katsomaan heti suoraan töistä. Löytyi ja taas vähän muutakin. Kyllä kevät on keulimisen parasta aikaa :-)

Aurinko paistoi ja Minnin kanssa istutimme ihan pokkana jo ensimmäiset orvokit  terassin pataan. Saattaapi olla, että näitä vielä joutuu peittelemään :-) 

Pitkä tauko tässä blogissa on nyt ohi. Lilli-kissamme katosi pari päivää ennen vappua viime keväänä, eikä sitä ole löytynyt. Suru ja ikävä olivat koko kesän ja syksyn läsnä. Tammikuun lopussa meille sitten muutti Minni-kissa ja tämän pikku vesselin kanssa touhutessa on pahin olo helpottunut. Kuka tietää, vaikka Lillikin vielä kevään tullen tulisi kotiin.

Ihanaa kevättä! Pajunkissoja ja pajukissoja.

Kun kissa on poissa, ei emäntäkään jaksa

Näin Lillin viimeksi sunnuntaiaamuna 27.4. Tuli aamusta sisälle, söi valtavan annoksen ja pyysi samantien ulos. Sen jälkeen ei Lilliä ole näkynyt. Siitä on jo kohta kaksi kuukautta, en edes halua laskea, montako viikkoa. Naapurustoon oli ilmestynyt uusi kissa, joka vieraili myös pihassamme. Liekö sitten joku reviiririita vai mikä. Kissa on poissa ja ikävä ja huoli ovat kalvaneet niin, että pakolliset pihahommat on suoritettu, mutta siihen se sitten on jäänyt. Hiljaiseloa myös siis täällä, kun kaikki voimat on menneet etsimiseen.

Havaintoja on tullut, enkä ole toivoani menettänyt. Mutta rassaahan tämä joka päivä aina himpun verran enemmän. Tulisi tyttö kotiin puutarhakaveriksi...

Sinivaletta? Ei, vaan toden totta

Menin päivittäisellä pihakierroksellani ihastelemaan ypöyksin kasvavaa kevätkurjenmiekkaa, aloin sitten katsomaan tarkemmin, että mitä ihmeen sammalmyttyjä tuossa takana on. Siellä ne olivat! Kaikki kahdeksan (tarkistin viime syksyn postauksesta) viime kevään sinivaleunikon siementaimea hengissä. Kahdeksan suloisenkarvaista lehtiruusuketta. Tilasin jo lisääkin näitä siemeniä, kun olin nin varma, että pikkutaimeni eivät kevättä nää. Mutta ne näkivät, kuten myös kaikki samaan aikaan valeunikon kanssa kylvetyt kultaesikotkin. 

Meconopsis "Lingholm" 1 v

Tätä olen yrittänyt ja monta kertaa. Yleensä siemenet eivät ole edes itäneet, joskus jokunen on itänyt, mutta kuolla kupsahtanut hetken kasvettuaan. Viime keväänä päätin sitten taas kerran kokeilla, tällä kertaa lajike oli Lingholm. Jo siemenet itivät todella hyvin  viileässä varastossa ja ilman varsinaista kylmäkäsittelyä. Kesällä hippailin sitten mökille ja tökin pienet taimet kääpiöserbiankuusen juurelle. Siellä ne selvisivät syksyyn, tosin eivät mielestäni juurikaan kasvaneet. Mutta ilmeisesti maan alla jotain kuitenkin tapahtui. Syksyllä peittelin pikkutaimet viereisen kärhön kuivalla varsikasalla. 

Melkein teki mieli heittäytyä tuohon pinkin pääsiäispupun kanssa samaan ruukkuun köllimään. Ihana pääsiäinen ja ihana ihana kevät! Ensimmäiset orvokitkin jo hankittu...Mihin tässä vielä ehtiikään?

Haaveena karvainen kaksimetrinen

Ja kysehän on tietysti kiiviköynnöksestä. Ostin nimittäin kevättalvella Prismasta muutaman italialaisen luomukiivin ja ajattelin tänä keväänä kokeilla kiivin kasvatusta siemenestä. Aloitin vanhan harrastukseni toissa keväänä ja silloin kylvetty sitruuna voi hyvin ja kasvaa.
Ja tuo taustalla oleva miniappelsiinipuu on viime kevään löytö paikallisesta Ikeasta. Maksoi alle kympin ja oli silloin täynnä ihanan tuoksuisia appelsiininkukkia ja hedelmiä. Hedelmiä piisaa vieläkin ja kukkiakin näyttäisi taas olevan tulollaan. Tuo meidän erkkeri ikkunoineen on kyllä yliveto kasvien talvettamisessa. Otan sen kyllä kohta kokonaan viherhuonekäyttöön...

Viime keväänä innostuin sitten kylvämään mangoa, avokadoa, papaijaa ja kärsimyshedelmää. Kaikki itivät, hengissä ovat mango ja avokado. Kärsimyshedelmän menetin huonolla hoidolla ja papaijat tekivät joukkoitsemurhan yks kaks hetken kasvettuaan.

Mango ja avokado

Tänä keväänä vuorossa siis kiiviköynnös ja viikuna (joka ei ole itänyt vielä). Vasta pieniä sirkkalehtiä, mutta näen jo itseni poimimassa itse kasvatettuja vitamiinipommeja :-)

Ehkä kokeilen kiivin kasvatusta isossa ruukussa ja kasvihuoneessa, mutta en oikein vielä ymmärrä, mitä teen sitten syksyllä sen köynnöksen kanssa. Ja sitä, että pitääkö hedelmien toivossa saada siemenestä sekä tyttöjä että poikia. Ja mistä ne sitten erottaa. Ja ja ja.. Onneksi on aikaa googlailla. Huh.

Arkistojen aarteita

Tammikuu on nyt lusittu ja se on hyvä juttu se. Tylsin ja pisin kuukausi, jonka tapahtumista harvemmin jää mitään mieleen. Mutta nyt on helmikuu ja ilma on jo täynnä toivoa. Tosin tällä hetkellä tulee lisää lunta tasaisella tahdilla...

Lillikin melkein riemastui lumisateesta, mutta ei sentään alkanut piehtaroimaan lumessa kuten pihassamme silloin tällöin vieraileva naapuruston säyseä musta kissa. Se yritti sinnikkäästi tehdä tuttavuutta ja lähestyä pihan kuningatarta rauhallisesti ja varoen, turhaan. Mielenkiintoinen näytelmä päättyi siihen, kun kaveri kyllästyi ja lähti pois.

Laiskan lauantain antina arkistoista löytyi todennäköisesti elokuussa  napattu kuva samaiselta paikalta...Oijoijoi...

Ja lisää arkistojen aarteita eli taivaallinen salaatinkastike, ajalta jolloin reseptit leikattiin lehdestä irti ja laitettiin talteen. Käytettiin sitten uudelleen, jos muistettiin ja löydettiin. Tämän ohjeen olen ottanut lehdestä talteen vuosia vuosia sitten ja onnistunut jopa pitämään sen tallessa.

Tässä nyt kuitenkin talteen tännekkin se taivaallinen salaatinkastike. Juju on paprikapohjassa, joka maustettuna ja öljyn avulla emulgoituu tasaiseksi kastikkeeksi.

1 punainen paprika

1 sipuli
2-4 valkosipulinkynttä
2 rkl viinietikkaa
½ dl sokeria
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
ripaus chilipippuria
1 tl basilikaa
1 tl timjamia
3 rkl sinappia
2 rkl tomaattiketsuppia
2-3 dl öljyä


Kuori ja paloittele sipulit. Pane ne paloitellun paprikan kanssa monitoimikoneeseen ja anna sekoittua tasaiseksi. Mittaa joukkoon etikka, sokeri ja mausteet. Anna koneen käydä koko ajan ja lisää öljyä vähitellen, kunnes kastike on tasaista.

Kastike säilyy jääkaapissa jopa muutaman viikon ja on hyvää :-)

Ensimmäiset kylvöt ja kalajuttu

Posti toi paketin Ruotsista, tietysti siemeniä ja uskomattoman nopeasti. Tein nimittäin tilauksen sunnuntaina iltapäivällä ja jo tänään oli Impectan paketti postilaatikossa. Pysyin kohtuudessa ja tilasin pääasiassa jo hyviksi todettuja. Sellaisia, joita olen aiemminkin jo kasvatellut.

Vasemmalla tarhaorvokkeja "Spanish Eyes". Eihän kukaan täysijärkinen nyt orvokkeja itse kasvata, sanoo tietysti joku, mutta onneksi en omaa täysijärkisyyden rasitetta. Nyt kun alkaa kasvattaa, niin toukokuussa viimeistään voinkin sitten ihmetellä ja tuskailla, mihin saan nämä kaikki mahtumaan. Mutta mullassa ovat :-) Kuvat ovat suoraan Impectan sivuilta. Näitä odotellessa siis.

Tarhaorvokki "Spanish Eyes"

Sitten jättiverbenoita.Viime kesä jäi väliin, kun muistin asian liian myöhään. Nämä on laitettava ajoissa ja itäminen on joskus kinkkistä. Parhaiten taisin joskus onnistua itse kerätyistä siemenistä. Mutta jättiverbenat on aivan mahtavan ihania loppukesän hujoppeja punahattujen ja sinipallo-ohdakkeiden sekaan Vaativat pitkän esikasvatuksen, mutta kun ne on maahan lykätty joskus toukokuussa, ne voi unohtaa ja ilahtua sitten elokuussa kukinnasta. Toissa kesänä korkein oli liki 2 metriä. Nyt sitten vaan seuraillaan, alkaako mitään tapahtua ilman kylmäkäsittelyä...

Jättiverbena

Pikkusamettikukka "Signet Lemon". En ole mikään suuri samettikukkien ystävä, mutta tämä Fleurosect-lajike on palkintonsa ansainnut. Muodostaa kauniin matalan pyöreän kasvuston ja kukkii runsaasti sitruunankeltaisin kukin. Tosi kaunis reunuskasvi,joka sopii myös yrttien sekaan ja syötäväksikin. Nämä olen kylvänyt siinä maalis-huhtikuun vaihteessa, joten vielä odotellaan. Ihanaa, että mulla on taas muutaman vuoden tauon jälkeen näitä siemeniä.

Tagetes Tenuifolia "Signet Lemon"

Sitten petunioita. Ja taas voisi joku sanoa, että kuka sitä nyt petunioita itse kasvattaa! No minä ja se on ihan lempipuuhaani. Näitä kaksivärisiä ja kerrannaisia "Pirouette Soft Red&White"-petunioita olen kasvatellut muutaman kerran menneinä vuosina ja onnistunut hyvin. Jostain syystä se violetti Pirouette Nelsonin pussista ei itänyt viime keväänä ollenkaan. Joten palasin Impectan punavalkoisiin. Nämä kylvän maaliskuun alussa, kuten myös seuraksi erkkerin kukkalaatikkoon tarkoitetut vitivalkoiset ja yksinkertaiset "Prism White" riippapetuniat. Sekaan vielä muutama riippalobelia ja paahteinen erkkerin kukkalaatikko on valmis. No, ei nyt vielä kuitenkaan. Mutta saahan sitä haaveilla.

Petunia "Pirouette Soft Red&White" ja "Prism White"

Mitäs vielä?

Aina pitää olla joku uusi chililajike. Nyt Vampire kuullosti tarpeeksi vaaralliselta ja valintaan vaikutti ehdottomasti se, että kukkien luvataan olevan violetit. Pitäisi olla kovin aikainen lajike, joten kylvän nämä vasta helmikuussa. Aji Amarillon laitoin kyllä multaan jo tänään.

Vampire chili

Pallomataraa "Phuopsis Stylosa" tilasin uuden satsin. Kasvattelin näitä jo vuosia sitten Impectan siemenistä ja ne viihtyivät ihan ok ja selvisivät talvistakin. Mutta viime talvi taisi viedä ne, joten on uusien aika. Muistaakseni itävät helposti, joten en pidä kiirettä näiden kanssa. Lisäksi sain bonushintaan (lue: halvalla) jotakin eksoottista kylmänkukkalajiketta Pulsatilla Turczaninowii. Ruotsiksi Sibirisk backsippa, joten olisko tämä vaikka sitten siperiankylmäkukka. Ja vielä punaluppiota "Sanguisorba officinalis". Näistä se lähtee taas uusi kasvukausi.

Phuopsis Stylosa
Pallomatara

Pulsatilla turczaninowii

Punaluppio
Sanguisorba Officinalis

Niin ja olihan paketissa se kasvihuoneen kastelujuttukin, mutta siihen palaan myöhemmin... :-)

Lopuksi vielä se kalajuttu

Isäntä innostui lähtemään viime sunnuntaina Velkualle pilkille. En uskáltanut kysyä jään vahvuutta, mutta joku viisas on sanonut että aikuiselle riittää viisi sentiiä, ja pilkkijälle kolme...Jossain vaiheessa iltapäivää lhetin sitten muina miehinä tekstiviestin "Tuleeko kalaa?" Totuuden nimessä en ollut siitä niinkään kiinnostunut, vaan halusin vain varmistaa, ettei ole itse isäntä joutunut kalojen ruuaksi. No, vastaus oli että "nyt 100+". Loppujen lopuksi ahvenia oli tuliaisiksi lähemmäs kaksisataa.

Mutta Lilli tykkää. Vähän kun kiehauttaa, niin jo maistuu näin talvipakkasilla. Kesällä vedetään sitten raakana.

Keskellä talvea

Pakko se on kai uskoa, että talvi tuli sittenkin. Vaikka eihän lunta ole kuin muutama sentti eikä tarvita kuin muutama päivä plussaa, niin poissa on. Mutta sen verran kirpakat ovat pakkaset, että onneksi lunta satoi  edes vähän alle. Jouluruusu ei jaksanut avata nuppujaan, mutta sinnikkäästi se sieltä lumen keskeltä jaksaa kurkistaa. Liekö sitten raukka jäätynyt pystyyn... 

Kissakin on pysynyt sisällä ilonamme. Mitä nyt välillä käy talon kiertämässä seuraavalle ovelle sisään naukumaan.. Pyöristynytkin on.

Oli lunta tai ei, tein tänään kevään ensimmäisen siementilauksen. Piti tilata vain jättiverbenan siemeniä Impectasta aikaista kylvöä varten, tai no ehkä jotain pientä sen lisäksi. Tilava ostoskori noissa nettikaupoissa ;-) Mukaan tuli nimittäin kokonainen kasvihuoneen kastelujärjestelmä, ja mm. kerrannaisia Pirouette-petunoita, pallomataraa, Spanish Eyes -orvokkeja ja Vampire-chilejä.  Nyt sitten vaan odotellaan, että pääsee kylvöhommiin. 

EI VOI OLLA TOTTA!

En voinut vastustaa kiusausta, vaan ponkaisin pihalle kaiken tämän jouluhässäkän keskellä. Ihanan vihreä joulu! Ja mikä siellä odottikaan. Yksi jouluruusuistani on pukannut juuri jouluksi kaksi nuppua.  Luulin, että tällaista voi tapahtua vain Englannissa, jos aina sielläkään. Melkein itken onnesta. Tämän parempaa joululahjaa ei voi saada. Voi kun se aukaisisi vielä nuppunsakin.

Helleborus Niger

Joka vuosi ostan yhden jouluruusun jouluksi. Istutan sen sitten pihaan varhain keväällä ja melkein kaikki ovat jääneet henkiin ja kukkineetkin, tosin vasta keväällä. Mutta tämän veijarin on pakko olla vuosi sitten keväällä istutettu. Se ei kukkinut keväällä, mutta sillä oli tosiaankin ihan muuta mielessä :-)

Tämä yksilö viihtyy näillä keleillä mainiosti ulkona ja pääsee sitten keväällä pihamultiin.

Vielä ehtii!

En ollut uskoa aamulla silmiäni, kun vilkaisin takapihalle. Mitä ihmeen vaaleansinistä tuolla näkyy? Eihän siellä pitäisi olla kuin Arabellaa ja valkoisia ruusuja...Tai siis olihan siellä joskus vaaleansininen kärhö  mutta luulin sen jo kuolleen, sillä sitä ei ole enää näkynyt pariin kesään. Mutta she's back! Ja lykännyt vuoden ensimmäiset kukkansa juuri, kun iltapäivälehdet povaavat ensi viikolle räntää.

Siis nämä kärhöt voivat tosiaan hävitä hetkeksi ja palata taas. En ollut edes huomannut, että siellä Arabella-viidakon keskellä lonkeroitaan kaariporttiin ulotteli tämä laventelinsininen ihanuus.. Melkein olin varma, että tämä olisi viinikärhö Minuet, mutta nyt en ole enää varma., muistanko oikein. Oikeastaan ihan sama, sillä tämähän on kuitenkin ihan mahtavaa.

Ensimmäisen kukkansa on avannut myös hansaruusu. Se kun kuivahti täysin kevättalvella ja jouduin sen leikkaamaan tapeille keväällä. Hansaruusuhan on ihan tavis, mutta minä kyllä tykkään ja olen iloinen edes tästä yhdestä kukasta. Jospa ensi kesänä sitten enemmän:-)

Kruunukärhöthin ovat innostuneet pukkaamaan myöhäisiä kukkia.

Lopuksi myöhäisiä New Dawneja villiviinin seassa ja keijunkukkia taustallaan  korallikanukoita upeassa syysmekossa.