Bufo bufo eli aamukahvit uuden mökkiasukin seurassa

Ensimmäinen mökkikäynti venähti monestakin syystä hieman pidemmälle kuin tavallista. Nukuimme taivaallisen pitkät ja syvät yli kymmenen tunnin unet ja nautimme rauhalliset aamukahvit laiturilla ihanassa auringonpaisteessa. Tuuli oli tyyntynyt ja pilvet jatkaneet matkaansa jonnekin. Ilma oli hyvää ja helppoa hengittää, kuten täällä aina.

Jostakin rannan kivimuurin kolosta ilmestyi päättäväisin pitkin askelin tämä valloittava rupikonnaherra vai olisiko sittenkin rouva. Ilmeisesti vilvoittelu rantavedessä kuuluu uuden mökkiasukkimme aamurutiineihin.

Liljakukkoilua

Useampi vuosi siinä meni, kun liljakukot loistivat vain poissaolollaan. Yhden talven aikana ne vain hävisivät ja pysyivätkin poissa 4-5 vuotta. Mutta nyt ne ovat back.  Sitä kyllä olen ihmetellyt, että miksi luonto on tehnyt liljakukosta tuon värisen huutomerkin? Koreahan se on kuin kukko, mutta aika epäkäytännöllinen värihän tuo on, ainakin näin puutarhurin kantilta katsottuna. Liljakukko on kohtuullisen helppo pitää aisoissa, kunhan on valppaana etenkin keväällä ja alkukesällä. Sitä oppii pian vikkelästi ja tarkasti nappaamaan sen kiinni ennen kuin se pudottautuu maahan piiloon. Munatkin on helppo erottaa lehtien alapinnoilta, ne kun ovat myös kirkkaanpunaisia. Ja nuo toukat kakkojensa keskellä ovat sitten niitä pahimpia, mutta onhan nekin helppo tosin inha siivota.

Optimaalitapauksessa (siis liljakukon kannalta) tuo kakkakasa muuttuu liljakukoksi, joka sitten talvehtii ja on heti aikaisin keväällä valmiina iskemään ensimmäisten liljojen (meillä kirjopikarililjat) kimppuun. Huonommassa tapauksessa (kuten tänään) liljakukko päätyy innokkaan ja jo ovelankin puutarhurin näppeihin ja kokee nopean kuoleman voikukan lehden välissä. Munat ja toukat kakkakasoineen ovat jo siirtyneet odottamaan kuljetusta loppusijoituspaikkaansa kaatopaikalle.

Nyt meni hifistelyksi

Miksiköhän tätä nyt sitten voisi nimittää? Pihakärry? Piharollaattori? No, oli mikä oli, mutta pakkohan tällainen oli Lidlistä hakea, kun oma äitikin sitä niin ylisti.  Hinta 25€ ja kyllä on hieno ja kätevä. Tähän kun mahtuu iso kasa puutarhajätettä, jota sitten voi vetää ympäri pihaa perässään:-) Valitsin sille oman parkkipaikankin ja neuvoin miestä tyhjentämään kompostiin aina kun näyttää täydeltä. Lemmikit pääsivätkin heti koeajamaan uutta kärryäni, ne kun saavat nyt lähteä ennen kuin siementävät ihan holtittomasti.

Laiskaa liikehdintää, vaan kun katsoi tarkemmin...

Päivä oli kuuma, siis todella kuuma. Hidastimme hetkeksi.

Päiväunet mirrinminttutyynyllä. Kätevää, kun tyyny toimi samalla välipalana:-)

Mutta kun tarkemmin katsoi...

...ja odotteli iltaa...

"Kukas sinä olet?"

"Olen Hans ja arvostan tarjoiluanne ja kaunista kattausta: Tänne tulen toistekin"

Pihasiilin paluu

Istuskelimme eilen illalla kaikessa rauhassa pihakeinussa, kun kiinnitin huomioni kevätkaihonkukkien kukkavarsien liikahteluun. Ja siellähän piileskeli iloinen yllätys, pihasiilimme oli palannut.

Viime kesänä niitä oli itse asiassa pariskunta, joka kävi iltaisin tyhjentämässä Lilli-kissalta jääneet ruuat pihavarastossamme. Lilli sitten vastineeksi kävi 1-vuotiaan kärsivällisyydellä kyttäämässä niiden pesää läheisen pienen leikkipuiston kiven kololla. Joka ilta ne tulla nuhersivat ja välillä jopa ottivat yhteen pyykkitelineen alla. Hyvät ruuat kun oli tiedossa...

Mutta siilit ovat vaan niin suloisia ja oma pihasiili on mahdottoman mukava juttu.

Kun olen noiden rastaiden urheaa aherrusta ja oman pesän puolustamista katsellut ja ennen kaikkea kuunnellut, niin olen miettinyt, että näillä leveysasteilla voitaisiin leijonaemon sijasta puhua rastasemosta:-) Harakat ja varikset saavat kyytiä, ja se meteli...

Kukkia ja risuja

Ärhäkkä kevätlenssu takana ja kas kevät on vaihtumassa kesäksi. Narsissit ovat lopettelemassa kukintaansa, mutta myöhäisemmät tulppaanit ovat nyt parhaimmillaan. Uskollinen piparmintunraikas Carnaval de Nice uusii joka vuosi, vaikka alunperin ajattelinkin sen vain yhden kesän ilostuttajaksi. Ja sitten se liikuttava liljakukkainen pariskunta, joka ilmestyi taas. Viime vuonna olivat vielä samanpituiset, nyt selvästi toinen tukeutuu toiseen:-) Pioneista ensimmäisenä kukkaan ehti matalahko pallaksenpioni. Harmi vaan, että nyt on niin lämmintä, että kukinta on lyhyt ja  ytimekäs, mutta toki vaikuttava.  Arvoisessaan seurassa hänellä  kerrannaiskukkaisia  Angelique-tulppaneita ja pitkiä White Emperor -liljatulppaneita.

Carnaval de Nice

Dramatiikkaa ja kermavaahtoa

I love you

Pallaksenpioni seuranaan Angelique-tulppaanit

Niittysinilatva

Kamalaa hommaa, mutta tänä keväänä olen joutunut leikkaamaan alas käytännössä kaikki ruusupensaani. Ja urakka jatkuu yhä. Aivan sama, onko kyseessä kestävä maatiainen vai näille leveysasteille eksynyt hienohelma. Eiväthän ne kuolleita ole ja toipuvat kyllä, osa kukkii jo loppukesällä ja osa toivon mukaan ensi kesänä. Silti sydäntä raastaa ja sormet ovat täynnä piikkejä.  Ainoa, joka on kutakuinkin kunnossa, on valamonruusu. Mutta se onkin sen verran matala, että lienee selvinnyt lumen alla. Aamulla, kun töihin lähdin, moikkailin naapuriani, joka juuri leikkasi alas omaa valamonruusuaitaansa. Eikä pelkästään ruusut, vaan ovat muutkin pensaat kärsineet. Köynnöskuusamakin on täysin kuiva, vain muutama maanmyötäinen oksa on jaksanut pukata lehdet. Samaa ongelmaa lienee ollut muuallakin täällä Pirkanmaalla. Eihän talvi mitenkään erityisen kylmä ollut, mutta ilmeisesti kevättalven kuivat tuulet tekivät tepposet. No, onpahan silppurilla töitä ja pensaille tulee katetta. Elämä on.

Kuivahtanut apteekkarinruusu

Alasleikattu kurtturuusu Louise Bugnet

Kuollutta köynnöskuusamaa ja eläviä Samon kukkia

  Välillä voikin sitten istahtaa terassille toteamaan, että paljon on onneksi vielä elossakin.

 Ja eikun ylös! Nimittäin ihailemaan ensimmäistä elämänlangan kukkaa. Ihana tummansininen lajike on nimeltään "Grandpa Otts" ja kasvaa tänä kesänä isossa ruukussa lumihiutaleiden kanssa.

Aitoelämänlanka "Grandpa Otts" ja lumihiutale

Huh hellettä

Olipas helteinen päivä tehdä pihahommia:-) Mittari huiteli +26 ja välillä näytti ja tuntui jo siltä, että kohta saadaan kesän ensimmäiset ukkoset. Mutta johonkin se ukkospilvi sitten kuitenkin hävisi.

Narsissit ovat parhaimmillaan ja muutama ihana viime syksynä istutettu uusi lajike on ihastuttanut erityisesti.  Olisi tietysti ollut hyvä, jos lajikkeiden nimetkin olisivat muistissa...turha toivo, mutta yritän kyllä kaivaa tämän nimen esiin viime vuoden papereista. Tämä on ihana matalahko narsissi, jonka vaaleankeltaiset terälehdet ovat asettuneet täydellisesti pehmeän keltaisen torven kehykseksi.

Keltaiset Apeldoorn-tulppaanit yrittivät selvästi päihittää auringon

Ensimmäisenä pioneista kukkii matala, mutta isokukkainen pallaksenpioni. Alkaa olla aika valmista...

Dramaattisen tummanpunaisia Ronaldo-tulppaaneja seuranaan kerrattuja vihertävän kermanvalkeita hörhötyksiä (Exotic Emperor?) Taustalla pikkusydän on aloitellut kukintamaratoninsa.

Kuuma oli, mutta tämä hauska pieni sinisiipiperhonen ilostutti minua kepeällä tanssillaan

 Sirotuomipihlajan herkkää kukintaa

Luulin jo, että parsat olivat kadonneet, mutta sieltähän ne herkut löytyivät

Illan suussa hyppäsimme pyörän selkään ja poljimme läheiseen rantaan uimaan. Vesi oli jo yllättävän lämminta, ainakin +18C ja friskasi mukavasti:)