Vappu - pihatyön juhlaa

Vappu on jo monen vuoden ajan ollut meikäläiselle pihatöiden juhla. Joten tänä vappuna oli vuorossa puutarhavadelman istutusta.
Hain Jatsin taimet vappuaaton aamuna Pinsiön taimistolta Ylöjärveltä. Rivi kun tulee kasvihuoneen toiselle seinustalle, niin  lajike saisi olla Jatsin tapaan korkea, mutta kapea. Paljasjuurisia ei löytynyt ja isot astiataimet vaikuttivat aika arvokkailta, mutta jihaa! Pinsiössä oli kuin tilauksesta tarjous Jatsista. 35 €/10 pientä astiataimea. Meiltä on Pinsiöön sellaiset 40 km, joten varmistin soitolla, että taimia varmasti löytyy, eikä kyseessä ole mikään vuoden 2010 tarjous...No ei ollut. Kysäisin vielä, mistä taimet ovat. Kuulemma Peuraniemen taimitarhalta Kajaanista,  ei siis Tahvosilta...hyvä.  Joten taimimyymälään vappuriehan aloitukseen Groovea kuunnellen:-)

Kukkaroni onneksi satoi vettä ja oli jäätävän kylmä. Siis aivan käsittämättömän KYLMÄ. Joten ostokseni jäivät Jatseihin...ja viiteen tummanviolettiin orvokkiin. Se on vähän, yleensä poistun taimistolta puun kanssa...

Mutta vappupäivän aamuna heräilinkin sitten jo riemastuttavaan auringonpaisteeseen. Kahvit, vähän aamupalaa naamaan ja hommiin. Olin lukenut, että vadelman paras kasvualusta olisi vanha liiterinpohja. Selvä siis, saviseen pohjamultaan annos palanutta hevosenlantaa, kalkkia, kompostimultaa ja polttopuiden purua. Sekoitteli rivin pariin kertaan lapionpiston syvyydeltä ja ihmettelen kyllä, jos eivät ne tässä viihdy. Prinsessa Lillikin tuli seuraamaan ahkerointia, tosin lasiseinän takaa kasvihuoneen lämmöstä nauttien:-)

Ja samaan aikaan parinkymmenen metrin päässä:  Sinitintti oli löytänyt morsiamelleen lintukodon. Kiinteistönvälittäjänä toimi Lintukoto LKV.

"Tää on hyvä! Tämä me otetaan"

"Aika korkea pudotus, mutta eiköhän ne siitä selviä"

Maan muokkauksen jälkeen kunnon kastelu, mansikkamuovi päälle ja eikun istuttamaan. Sain mahtavan hyvin juurtuneita ja elinvoimaisia pistokastaimia, jotka istutin 40 cm:n välein ja lopuksi peitin ruman muovin omista pensaista saadulla hakkeella. Vielä ne pitää tukea, mutta vielä ei ole mitään tuettavaa.  Sitten vain odotellaan makoisaa vadelmasatoa, voisiko se olla niin helppoa? Vähän nuo läheisen ojan vesimyyrät huolestuttavat, mutta ehkä (toivottavasti) Lilli hoitaa homman.

Jatsi pistokastaimi

Aika jatsiksi meni siis tämä vappu, mutta mitäs mä nyt teen?! Nyt haluan mansikoita... No, ehkä manana, nyt otan lasin kuoharia ihan itseni kunniaksi:-) Työn juhlaa!

Ihana valo

Talossamme on sellainen mokkula, jota sanotaan erkkeriksi. Sen parhaana puolena ihanan valon lisäksi ovat ehdottomasti veljen puuseppäappiukon mittojen mukaan tekemät ikkunalaudat. Tomaatit, basilikat, paprikat chili ja kurkku saavat kasvaa niillä vielä hetken ennen kuin pikku hiljaa ilmojen vähän lämmettyä (hrrr...nyt on kylmä) totutan ne kasvihuoneeseen. Viime keväänä siemenestä alulle laitettu ja kesän kasvihuoneen nurkassa laiminlyötynä (myönnän) viettänyt sitruunakin viihtyi talven ikkunalla enemmän kuin hyvin, vaikka aurinkoa ei juuri näkynyt. Koppasin sen syksyllä turvaan pakkasilta ja tökkäsin suoraan raakaan kompostimultaan. Kelpasi ja nyt siellä juurella itää muuten sormustinkukkia:-)

Ikkunalaudalla talvehtineet pelargoniatkin ovat alkaneet kukkia ja Moneymaker-tomaatitkin ovat kuin vaivihkaa pukanneet ensimmäiset nuput. Ja basilika, joka on kyllä lämmön suhteen melkoinen nirppanokka, ilmiselvästi viihtyy. Niitä on jo latvottukin leivän päälle.

Rahapuun uusi trendikäs vappulook näyttää tältä. Ikean mudanruskea ruukku kun näytti niin tylsältä...

Lanka: Rowan Handknit Cotton

Ja huraa! Oma vappupalloni eli avokadonsiemen on haljennut ja sieltähän kurottelee uusi elämä. Mutta aiemmin ennustamani papaijojen joukkokuolema tosiaan toteutui. Viimeinen neljästä kuoli tänään. Joka tapauksessa puuhakasta vappua! Satoi tai paistoi huomenna on perinteinen pihapäivä.

Kevätpörriäisiä

Kevät olisi ehdottomasti parasta aikaa suunnitella syksyn sipulihankintoja. Syksyllä kaikki näyttää niin tyystin erilaiselta, että on vaikea muistaa, mihin olisi kiva saada jotakin kevään iloksi. Niinpä kiertelin tänään pihaa ja tein vähän muistiinpanoja. Kerran olen jopa tilannut sipulit jo kesäkuussa Hollannista. Sitten tietysti hukkasin kesän aikana sen lapun, jossa oli joka sipulierälle oma tarkkaan suunniteltu paikka. Siinä sitten syksyllä ihmettelin...

Suloiset kevättähdet ovat nyt ykkösiä, ainakin jos nämä pörriäiset saavat päättää. Mikä hyörinä:-)

Haravan varressa

Prinsessa Lilli katseli, kun  alamaisensa haravoi. Yllättäen nurmikko oli alkanut jo puskea vihreää ilmeisesti viime päivien sateiden ja tämän päivän lämpimän auringonpaisteen myötävaikutuksella.  Haravointihan on positiivisesti ajateltuna mahtavaa hyötyliikuntaa, jossa kyljet ja yläselkä saavat kyytiä. Siltikään ei kuulu lempipuuhiini. Mutta onneksi nurmialue on vuosien saatossa pienentynyt uusien istutusalueiden tieltä. Pala sieltä ja pala täältä:-)

Tauoilla kiertelin nauttimassa kutkuttavasta keväästä. Joka päivä löytyy jotain uutta ihanaa. yllättävää, kummasteltavaa... Ensimmäiset kevätkaihonkukat, kevättähdet ja helmililjat ovat avanneet kuin vaivihkaa kukkansa krookusten ja kevätkurjenmiekkojen rinnalle. Kevättä on rinnassa tosiaankin, sillä linssiin osui leskenlehtikin. Koristeomenapuun alla oleva sininen sipulikukkapenkkikin näyttää jo...no siniseltä.  Joka syksy istutan alle sinertäviä tulppaanejakin, mutta aina myyrät ovat pistelleet ison osan  poskeensa. Toivottavasti sieltä nyt jotakin nousisi.

Jättilaukkako? 

Kevätkaihonkukka on peittokasvien parhaimmistoa

Paremman puutteessa

Vielä täytyy odottaa k-ä-r-s-i-v-ä-l-l-i-s-e-s-t-i, että pihassa alkaisi kunnolla tapahtua. Kaltaiselleni hätähousulle ottaa välillä koville, vaikka olenkin omaa pihaa hoitaessani saanut pankkiini myös aimo annoksen malttia. Kevään varmin merkki ovat paitsi järjettömät, yli tarpeen tehtävät siemenkylvöt, mutta myös virkkuukoukun esille kaivaminen. Joskus maaliskuun alussa se tapahtuu ja kuuluu kohdallani varmoihin kevään merkkeihin.

Oikeita kukkia odotellessa olenkin purkanut energiaani kukkapatalappujen virkkaamiseen. Virkkasin ne paksuhkoista puuvillalangan lopuista. Ohjeen olen aikoinani löytänyt Ravelrysta. Nyt sain ne myös toteutettua, kuten myös muutaman tuiki tarpeellisen tiskirätin, yhden melonin muotoisena :-) Melonin kasvatuksesta en edes kasvihuoneen omistajanakaan (ainakaan vielä) haaveile. Kerran yritin munakoisoa, mutta se ei tainnut edes kukkia.

Sisäinen muotopuutarhuri

Sisäinen muotopuutarhurini haaveilee tietysti leikatusta puksipuuaidasta. Ei onnistu ainakaan 1-vyöhykettä ylempänä, toitotettiin milloin missäkin. No, asiahan selviää tietysti kokeilemalla, totesin toissa vuonna  loppusyksystä, kun silmäni osuivat Plantagenin poistomyynnissä oleviin sikspäkkeihin puksipuun aitataimia. Totesin mielessäni, että uhraan 20 euroa tähän kokeiluun ja hamstrasin itselleni kaikki, mitä oli jäljellä.  Istutin ne pieneen ruusu/yrttitarhaani penkkejä reunustamaan  lokakuussa 2011. (Näissä penkeissä oli ennen vihannesmaa, mutta ei ole enää) Onneksi syksy oli pitkä, lämmin  ja kostea. Tulos kahden talven jälkeen on tässä. Ensimmäinen talvi vei yhden taimen, tämä talvi ei yhtäkään ja ne ovat jopa kasvaneet. Kohtahan niistä voi ottaa jo pistokkaita...

Ruukussa puksipuupallot ovat talvehtineet viileässä varastossa ihan kohtuullisesti jo muutaman talven. Kastellut olen niukasti ja nostanut välillä suojasäällä ulos kosteaan ilmaan. Loppukevät onkin usein sitä kriittisintä aikaa, tahtovat silloin kuivahtaa herkemmin. Mutta kyllähän näitä jo muotoilemaan pääsee. 

Kevään ensimmäisiä

Orvokkeja-

Nuukahtaneet ja ikävästi pakkasen panemat pääsiäisistutukset saivat väistyä. Ei kiitos enää keltaisia pikkunarsisseja eikä ainakaan pajunkissoja. Vai josko sittenkin? Paikalliselta puutarhalta sikspäkki pieniä ja isoja orvokkeja; sekaan tyrkätty muutama pakkasista parhaiten selvinnyt tete-narsissi oli sittenkin piste iin päälle. Saavat nyt asustaa tässä kesäkuulle, sitten väistyvät  ahkeraliisojen ja lumihiutaleen tieltä pihan puolelle. Nyt on ulko-oven molemmin puolin muutakin kuin vetistä keltaista mössöä. Sipulitkin olivat niin pehmenneet, että en viitsinyt säästää maahan pantavaksi.  Ja pitäähän sitä nyt yksi orvokkiamppeli olla.

Perhosia -

Nokkosperhonen nauttimassa lumikellon antimista

Ja mehiläisiä -

Mistä ihmeestä ne yhtäkkiä pyrähtivät: Eilen niitä ei vielä näkynyt, mutta tänään oli kyllä melkoista meininkiä krookuksissa. Lillikin ihmetteli moisia surisijoita..Vesimyyrä, Lilli vesimyyrä. Ei mehiläisiä.